Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Guttorm Päiväkumpu vilkasi syrjään, mutta Karina heti seurasi Thorbjörn'in silmäin suuntaa; Synnöve, joka niinikään oli sitä pitänyt varalta, kääntyi Ingrid Kuuselan puoleen ja puristi hänen kättään ikäänkuin tervehdykseksi, ehkä hän jo kerran oli häntä tervehtänyt.
Näin he kulkivat tiluksiansa sarasta sarkaan ja heidän mielestään talo oli paljon hyötynyt heidän aikanansa. "Jumala tiesi, miten sitä asutaan, koska me olemme poissa," oli Karina lausunut. Silloin oli Guttorm pyytänyt häntä kanssaan tupaan lukemaan noita uusia kirjoja: "sillä paras lienee poistaa tuollaiset ajatukset."
"Niin, minun mielestäni ei pitäisi sellaista tarjomusta hylätä, vaan ottaa se kiitollisuudella vastaan," lausui Guttorm korkealla äänellä, tuntuvasti keveämmin mielin, ja katsahti vaimostaan Sæmund'iin, joka oli asettanut käsivartensa ristiin ja nojautunut seinää vastaan. "Meillä on vaan tämä ainoa tytär," sanoi Karina, "asiaa tulee harkita."
Uusia aatteita tulla kohahtaa hurjana tyrskynä niitä vastaan, joita ennen on pidetty tukevina karina ja aallon-halkaisijoina; ja uudet aatteet ovat niin liikkuvaisia ja muuttelevaisia, että ne, jotka kymmenen vuotta takaperin katsottiin uusiksi, tänään pidetään vanhoina, ja ne, jotka tänään ovat uusia, tulevat vuorostaan huomenna olemaan vanhoja.
"Usein olen arvellut, jos pari taloa yhdistäisi voimansa, niin varmaankin kävisi paremmin." "Mutta voisihan sattua niin, että molemmat tahtoisivat käyttää poutia hyväksensä," sanoi Karina Päiväkumpu, ottaen askeleen syrjään. "Varmaankin," vastasi Ingeborg ja asettui miehensä viereen, jott'ei Karina nytkään voinut nähdä, mitä toivoi, "mutta toisin paikoin viljat joutuvat aikaisemmin kuin toisilla.
Aina kun me olimme hänen parissaan, hän meille avasi ikäänkuin uudet maailmat, ja me sanoimme toinen toisillemme: 'Oi kun olisimme niin ymmärtäväiset kuin Karina Hougen. Hän oli määrätty ukon perilliseksi, ja moni kunnon mies tarjoutui ruveta hänen kanssaan osasille; rukkaset saivat kaikki.
"Niin kyllä," lausui Karina, hetken ääneti oltuaan, ja paineli sormellaan pöydän pintaa yhä tuntuvammin: "vastaan olen pitänyt niin kauan kuin mahdollista, mutta sen tein hyvässä aivoituksessa... Ehk'en aina ollut niin ankara, kuin sanani..." hän nosti silmänsä ylös ja hymyili; mutta kyyneleet yrittivät esiin. Silloin nousi Guttorm.
Karina Päiväkummulle tuli nyt kiire käteen karjaansa tervehtimään. Lehmät lähestyivät yksi toisensa perään, tunsivat emäntänsä ja ammuilivat mielihyvästä. Hän niitä puhutteli ja taputteli, sekä tuli jälleen iloiseksi nähdessään, miten kaikki olivat päässeet uuteen karvaan. "Niin vaan," lausui hän, "Herra ei sitä jätä, joka Häneen turvaa." Hän auttoi Synnöveä karjan kytkennässä; sillä tänään oli tyttö hidas toimissaan. Ei äiti siitä muistuttanut; hän rupesi vielä lypsyllekin, ehkä hän siten viipyi kauemmin kuin minkä aikoi. Koska maito oli siivilöitty, laittautui äiti kotomatkalle. Synnöve aikoi häntä saattamaan. "
"Aavistatko mitä heillä on asiaa?" tutkasi Karina milt'ei samalla äänellä kuin äskenkin. "En, sitä todella en voi," vastasi Guttorm.
Ja Aslak, aika vauhtia työskennellen kertoi vieläkin suuremmalla vauhdilla kertoi Karina Puuhameesta, myllystä mikä jauhoi suolaa meren pohjalla, paholaisesta puukengissä, loitsijasta, joka jäi parrastaan puurunkoon kiinni, seitsemästä viheliäisestä neitseestä, jotka nykäisivät karvat Skytte-Pietarin sääristä, tämän maatessa, eikä hän sittenkään herännyt, ja kaikki tapahtui Päiväkummulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät