United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun ilta pimenee, silloin meitä ei woi mikään ihmis=woima enää eroittaa. Ja uskotko, Olga, kun onni kerran on suotuisa, niin se wie yhä eteenpäin kuin hywä purjetuuli laiwaa." "Mutta laiwa saattaa tarttua salaiselle karille ja niihin musertua." "Sen se saattaa tehdä, waan silloin kuin matka on tuntematon. Jos sen sijaan jo olemme lähellä satamaa, ja waaralliset karit owat meiltä kaikki jo ohitse."
Mutta valtioviisaudella ei nykyaikaan voi enää johtaa muuanne kuin karille. Yksi asia oli tässä suhteessa Henrikin mielestä ihan varma: se, että jos kohtalo kerran asetti jonkun henkilön, kuten punatukkaisen Hilman hänen viereensä, niin ei siitä päässyt muulla kuin perustamalla hyvät suhteet tämän henkilön kanssa.
Sellaista ja muuta puhuttiin siinä luulossa, että minä olin venäläinen. Nyt esittelivät he että minä, sill'aikaa kun odotimme, tulisin heidän pienille aluksillensa, jotka olivat kylän edustalla. Me astuimme siis veneesen, mutta soudimme karille, jonka tähden mies ratsasti veteen, auttaaksensa meitä irti.
En tule koskaan pitämään vihaa sentähden että turmelit silmäni." Keisarin viimeinen riemu. Myöhään eräänä myrskyisenä iltana vuonna 1725 huomattiin lähellä Lahtan kylää, ei kaukana Pietarin kaupungista, venhe tulevaksi Kronstadtista päin. Koko joukko sotamiehiä oli venheessä, jota aallot heittelivät sinne tänne, kunnes se vihdoin joutui karille vähän matkaa Lahtasta.
Siinä raskaan vastuunalaisuuden tunnossani olin ruvennut raittiusmieheksi jo varhaisesta keväästä, sillä minä pelkäsin, että muussa tapauksessa saattaisin jonkun kerran hutikkapäissäni ajaa karille maamme valtiolaivan. Ihan totta, sitä minä pelkäsin. Tämä raittius se minut vei turmioon.
Sinä olet nuori ja luonteeltasi vielä kovin kepeä, ja sen vuoksi olet hyvin pian vietelty moneen hairinkoon. Sinä sen vuoksi tarvitsisit vakavaa ja toimellista miestä, joka neuvolla ja omalla esimerkillään osaisi sinua ohjata karille joutumasta tämän elämän myrskyisellä matkalla. Sinä tarvitsisit sellaista miestä, joka puhtaasta rakkaudesta tahtoisi sinun kanssasi jakaa ilonsa, sekä surunsa.
Laiva oli törmännyt karille, sanoi sama venemies käheällä äänellä korvaani, ja sitten irtaantunut, vaan törmännyt uudestaan. Minä ymmärsin hänen lisäävän, että se paraikaa hajosi keskeltä, ja minun sopi hyvin uskoa sitä, sillä kiikkuminen ja töyssyminen oli niin kauhea, ettei mikään ihmiskäden tekemä kauan olisi kestänyt sitä.
Pisaraisia riippui siellä täällä, kasvaen suuriksi pisaroiksi, kunnes tipahtivat alas, yhtyivät toisiin pisaroihin, kasvoivat pikku koskiksi, jotka hävisivät pieniin koloihin tai suurempiin aukkoihin ja tulivat jälleen näkyviin monesta pikku aukosta, veivät mukanaan tomua, tikkuja ja lehdenpalasia, saattoivat ne karille, auttoivat jälleen irti, pyörittivät ympäri hyvää vauhtia ja veivät jälleen karille.
Vähät siitä, saisiko Kari lunnaansa kootuksi, kunhan häntä lempi! Se lempi, otti niin hellästi kädestä nyt ja luokseen kohotti, pää tuolla ylhäällä, jonne ei uskaltanut silmiään nostaa. Ja ikäänkuin autuaassa unessa hän nyt Karin rinnalla karkeli ja tunsi rohkeutensa ja luottamuksensa kasvavan eikä enää huolinut välittää niistä, jotka häntä halveksivat ja pitivät liian huonona Karille.
Myös Frankriikin länsirannalla on se tavallinen, samaten Englannin, Islannin, Grönlannin ja Amerikan rannoilla. Kiville ja karille nousee hän lepäämään ja kuuttiansa imettämään. Talvella pitää hän salan aukon, jossa hän käy hengittämässä; myös on hänellä suurempi avento, josta hän nousee jäälle. Tämä lai ei elä suurissa laumoissa; ainoasti muutamia tavataan koossa.