Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Silloin huomattiin eräänä päivänä muutamasta luotsipaikasta Itämerellä hollantilainen laiva, joka pyrki satamaan, vaan ei voinut päästä myrskyltä. Kolme vuorokautta oli laiva leikkipallona aaltojen raivossa, kunnes se vihdoin tärskähti karille joitakuita satoja syliä rannasta.
Heti kuin Jasper ehti saaren päähän, päästi hän irti veneet, jotka kulkivat tuulen ajamina kunnes tarttuivat karille eräässä niemessä viidentoistasadan kyynärän päässä suojan puolella saarta. Sen jälkeen kääntyi hän ja kulki virtaa ylöspäin toiseen salmeen.
Konsulin masinistikin, joka on samalla sahvööri, saa kaksisataa kuussa ... kyllä minä toimitan. Ennen sitten menen taas vaikka merille ja koetan siellä. Ja tulet yhtä tyhjänä takaisin kuin viime kerrallakin. Eihän ollut minun syyni, että laiva ajoi karille ja minulta meni kaikki. Ajaapas ne siellä karille! Hanna pyörähti ja meni. Kalle jäi alakuloisena seisomaan.
Hän näytti siltä, kuin hän ei enää ensinkään tuntisi minua. Nyt minä käyn karille, minä ajattelin, ja menen mäsäksi samalla. »Aivan oikein.
»Mitä minä siitä katson.» »Katso mitä katsot, katso onko sen häntä ylös vai alaspäin. Mene nyt.» Maija sanoi jo, ettei hän mene, mutta meni kuitenkin. Silloin muori veti nopsasti pullon povestaan, ryyppäsi ja tarjosi Karille. »Täytyy ottaa salaa», kuiskasi silmää iskien. »Ota ryyppy.» »Ka, onhan teillä.» »Harvoin minä ihan tyhjä olen, minä otan vaikka kivestä.
Lauloi naisensa lokiksi luo'olle lekottamahan, veen karille kaikkumahan, nenät nienten niukumahan, vastatuulet vaapumahan. Siitä seppo Ilmarinen rekehensä reutoaikse. Ajoa kahattelevi alla päin, pahoilla mielin; matkasi omille maille, tuli maille tuttaville. Vaka vanha Väinämöinen tiellä vastahan tulevi. Sai tuosta sanelemahan: "Veli, seppo Ilmarinen!
Nyt on 'Särmä-kallio' ystävämme; pari vuotta sitten olimme riidassa sen kanssa ja moitimme sen kirjoituksia pahan päiväisiksi; mutta nyt olemme jälleen sovinnossa ja kun sääntönämme on aina alkaa alusta, niin voit kehua kutakin vihkoa ensimmäisestä alkaen sillä reitillä et joudu karille.
Onko Unda-laiva joutunut karille, vai onko Feliks'issä nostokaluja, silkkiä, viiniä..." "Suus kiini, sinä sammakko! Missä on Matti?" huusi kapteeni, joka tiesi, ettei hän Matin eukolle sanasodassa piisannut. "Niin: Matti, Matti! kun hän tarvitaan... Mutta: mene helvettiin, kuonasuu! kun häntä ei tarvita... Matti! tiedänkö minä missä Matti on?
Hän ennätti niin pitkälle kuin kuusikkoon. Siinä hän istuutui hirren päälle ja pyyhki hikeä otsastansa. Palaisiko hän kotiinsa takaisin alkaakseen uutta elämää ja raastaakseen käsillänsä, niinkuin kaikki muut? Mutta miten silloin kävisi Karille ja pikku pojalle? ne tarvitsevat ruokaa ja vaatteita, eikä hän ole semmoinen työmies, että ihmiset juuri paljon voisivat häntä käyttää.
"Kellen tuota kankahaista?" "Kullalleni kultapaian, Hopialleni hopian. Kohta kaupoiltaan tulevi, Turun maalta matkoavi, Kohta kolmen yön perästä, Viikon päästä viimeistäki." "Jop' on kuoli kultasesi, Meni mielitiettysesi, Laiva poikki, toinen halki, Kolmas kuivalle karille, Itse haukien iloksi, Ahvenien armahaksi." Neiti tuosta itkemähän, Kultakangas katkemahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät