United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mathieu kummasteli tätä, hän aavisti, että Norinessa liikkui tunteita, joista hän ei puhunut, ja sentähden kiirehti Mathieu vastaamaan: "Jos poikanne saa lähteä omia teitään, on pojallanne lyhin tie kuolemaan, nyt kun te olette itse ruvennut imettämään häntä." Norine suuttui taaskin. "Onko se minun syyni? Minä kieltäydyin antamasta hänelle rintaa.
Kyyneleet tulivat hänelle silmiin. Siinä oli taas sama vanha juttu aviottomasta äidistä, joka lopulta saadaan imettämään lastaan muutaman päivän ajan siinä toivossa, että hän kiintyisi siihen eikä voisi siitä enään erota. Tämä tehdään varsinaisesti lapsen pelastamisen tähden, sillä ei ole ainoatakaan niin hyvää imettäjää kuin oma äiti. Norine oli vaistomaisesti aavistanut tätä paulaa, hän vastusteli, huomautti aivan oikein, että ei kannata alkaa sellaista työtä, koska se kuitenkin myöhemmin täytyy lopettaa. Mutta niin pian kuin hän oli myöntynyt, oli hän kiinni, se hellyyden ja toivojen virta, joka täytti hänen sydämensä, voitti hänen itsekkäisyytensä. Tuo pikku raukka ei ollut kovinkaan raskas sinä aamuna, jolloin hän sai ensi kerran imeä Norinea. Sittemmin oli hän punnittu joka aamu, ja seinään naulattuun paperiin oli merkitty eri painomäärät. Alussa ei tämä juuri ollenkaan huvittanut Norinea, ja hän silmäsi numeroita välinpitämättömästi. Mutta sitä mukaan kuin numerot suurenivat ja osoittivat selvästi, että lapsi kehittyi, alkoi Norine enemmän välittää niistä.
Villapuvussansa ei mene penikka veteen, vaan ilmoittaa määkymisellä nälkänsä, jonka kuultua emä tulee jäälle häntä imettämään. Vaaran havaitessa ottaa emä penikan suuhunsa ja vie toiselle jään kappaleelle. Kuukauden vanhana on kuutti kelvollinen itse ruokansa hakemaan ja valmis matkustamaan. Hallia pyydetään Itämeressä enempi kuin kaikkia muita hylkeitä koko Europassa yhteensä.
Otin nämäkin toistaiseksi luokseni. Kylän miehet tulivat kokoon, neuvottelivat, mitä niiden piti tehdä, viimein sanoivat minulle: 'pidä sinä, Mari, näitä tyttöriepuja luonasi vähän aikaa, kunnes me pääsemme asiasta selville. Minä imetin kerran suorajalkaisen, mutta tätä likistettyä en ruvennutkaan imettämään. En luullut sen kuitenkaan jäävän eloon.
Beauchênen tuli nyt oikein hauska, hän kuvaili, mitä muutoksia sellainen laki tulisi aikaan saamaan yhteiselämässä ja tavoissa, seuraelämä lakkaisi, salongit sulettaisiin yleisen imetyksen tähden, ei ainoakaan naisen vartalo pysyisi sellaisena, että sitä voisi näyttää kauvemmaksi kuin kolmenkymmenen vuoden ikään, miesten täytyisi perustaa yhtiöitä, hankkia itselleen haaremi, josta he sitten voisivat vuokrata ylimääräisiä vaimoja, kun heidän omat vaimonsa sulkeutuvat huoneisinsa imettämään.
Siinä meidän tulevaisuutemme: rotu, jossa on viheliäisiä, terveydeltään turmeltuneita naisia, jotka ehkä voivat silloin tällöin synnyttää lapsen, mutta ovat tykkönään mahdottomat imettämään." Mathieu muisti nyt, mitä hän oli nähnyt rouva Bourdieun luona ja löytölastenkodissa. Hän kertoi mietteistään, ja Boutan kohotti olkapäitään.
Hän pani molemmat kätensä silmäin eteen, ikäänkuin päästäkseen näkemästä. "Se on minun velvollisuuteni", sanoi kätilö matalalla äänellä Mathieulle. "Meille on sanottu, että tekisimme kaikkemme saadaksemme lapsenvuodenaisten varsinkin niitten, jotka ovat siinä asemassa kuin tämä tyttö imettämään itse lapsiaan.
Myös Frankriikin länsirannalla on se tavallinen, samaten Englannin, Islannin, Grönlannin ja Amerikan rannoilla. Kiville ja karille nousee hän lepäämään ja kuuttiansa imettämään. Talvella pitää hän salan aukon, jossa hän käy hengittämässä; myös on hänellä suurempi avento, josta hän nousee jäälle. Tämä lai ei elä suurissa laumoissa; ainoasti muutamia tavataan koossa.
Minä en ole niin voimakas kuin sisareni Charlotte, joka jo imettää kolmatta lastaan. Mutta se ei tee mitään, minä tulen kuitenkin imettämään." Parhaan naurun aikana, joka tuli sitäkin iloisemmaksi, kun nähtiin, miten Marthe punastui, tulivat Beauchênet ja Séguinit takaisin Mathieun kanssa. He pysähtyivät tuon kauniin näytelmän hurmaamina.
Ja minunko pitäisi sitten maksaa, minun, jolla ei ole soutakaan, ja olen jo ehkä huomenna paljaalla kadulla ilman leipää! Ei, ei, minä en tahdo!" Hän purskahti itkuun. "Minä pyydän, antakaa minun olla rauhassa! Neljätoista päivää olette te kiusannut minua tällä lapsella ja antanut sen olla tässä vieressäni siinä luulossa, että minä vihdoinkin rupeisin sitä imettämään.