Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Me olimme siellä aamukahvilla, pappa, Eliise ja minä. LETTO. Terveisiä, eno, meidän matkoiltamme. PASANTERI. Terve tuloa kotia. KARIHAARA. No, vielä vanha puosukin elää. Terveisiä sellaisesta maasta, jossa Pasanteri ei ole käynyt. PASANTERI. Teillä on syytä ylpeillä. Ensimäisiä Suomen poikia, jotka ovat käyneet Itä-Intiassa. Onnellisesti te teitte matkanne ja joutuisasti.
VARJAKKA. En ole minä Onnen kapteeni ikinä. PASANTERI. Minkä vuoksi et? Hyvä laiva ja komea laiva. Sillä purjehtii vaikka maailman ympäri. VARJAKKA. Eipä silti ja sen vuoksi. Mutta minua ei panna Onnen kapteeniksi. KARIHAARA. No mikä siinä olisi esteenä? VARJAKKA. Se on esteenä, että täällä on laivattomia kapteeneja kuin kirjavia kissoja ja heillä on sellaisia ansioita, joita ei ole minulla.
Ja tuli paha hämminki, kun joutuivat kaikki väärään uskoon. Neitsy Eeva näyttääkin levottomalta. HILMA. Niin, tosiaan, hänellä näyttää olevan hätä. Menkää, Karihaara, puhelemaan hänen kanssaan ja tiedustamaan. KARIHAARA. Se voisi olla vahingoksi. Kyllä neitsy Eeva itse suoriutuu. Odotetaan. Mutta suokaa anteeksi, minulle eilen illalla oli tullut kirje, jota en ole vielä lukenut.
EEVA. Ei suinkaan hän muuten voi ottaa rouvakseen kaikkia niitä, joita Karihaara hänelle toimittaa ja on toimittanut. KARIHAARA. Ketä kaikkia minä olen hänelle toimittanut? EEVA. Hevoskuormallisen rootien ja raatien tyttäriä ja ensimäisenä komesrootin Eliise mamsellia. Pasanterin pihalla eilen. Anna ei ollut kuulemassa, mutta muistatte kai itse. KARIHAARA. Mitenkäs se olikaan?
Mutta näytähän minulle silmäsi. Onko ollut ikävä? On ollut, sanovat silmäsi. On minullakin. Tuossa on muuan lapsuuden tuttujasi. Tervehdipä häntäkin. EEVA ja VARJAKKA tervehtivät toisiaan sanaa lausumatta, mutta puhuvin katsein. JUNKKA ja PASANTERI nyökäyttävät toisilleen päätään merkitsevästi. Vai niin? No, sopiikin! JUNKKA. Puhutko sinä, Jooseppi, yksiksesi! KARIHAARA. Aivan yksin.
ANNA. Kertoiko Hilma Pollari niin? ELVIIRA. Sanasta sanaan. Ja Sihvonenkin oli silloin kuulemassa. ANNA. Sitten ei ole mitään epäilemistä. Onnen herra lähtee Onnella. EEVA. Säästä, Anna, itkusi ja odota kunnes Karihaara ottaa selon Hilma Pollarin puheista. Alkaa kuulua tanssisoittoa. ANNA. Mutta nehän jo rauhoittuivat tuolla sisällä, koska rupeavat tanssimaan. Mitähän ne ovat päättäneet?
Onneen tulee joku muu kapteeniksi. EEVA. Niin tosiaan, onhan niitä muitakin. KARIHAARA. Joudamme siis täältä pois. EEVA. En minä lähde maantietä. KARIHAARA. Hilma Pollarilla on hevonen komesrootin huvimajalla, saamme ajaa kääseillä. Mutta siellä minut istutettaisiin vaunuihin. Minä menen oikotietä. Salista, jossa vähän aikaa sitten on lakannut soitto kuin kesken, kuuluu hurraahuuto. Kuulkaa!
Ja Elviira on sitten kun tavattiin tullut kahta vuotta nuoremmaksi. Eikä ole Elviirallakaan sormusta, mutta taitaa olla Jooseppi katselemassa. KARIHAARA. Täällä on kolmas tyttö, jo olen katsellut. VARJAKKA. En minä näe täällä kolmatta tyttöä. KARIHAARA. Herranen aika. Puolitoista silmänräpäystä sitten oli tässä oikea Eevan tytär, mutta hih hei, sen tuuli vei! PASANTERI. Minnekä se Eeva katosi?
KARIHAARA. Vai niin. Ja taisikin olla oikein valitsemalla valittu, koskapa kapteeni on jäänyt vanhaksipojaksi. PASANTERI. Vaikeapa taitaa olla löytää vertaa nuoruuden ensimäiselle mielitietylle, varsinkin jos hän on vallannut mielen pohjia myöten. KARIHAARA. Mutta tyttö ei rakastanut? PASANTERI. Hän rakasti Junkkaa kuin jumalaansa. KARIHAARA. No?
PASANTERI. Selvitys molemmin puolin tapahtui vasta toisen kuolinvuoteen ääressä, kun tämä oli nuori leski ja nuori äiti. KARIHAARA. Sepä surullista. Mikä toisen oli pakottanut naimisiin? PASANTERI. Junkka purjehti muutamassa ulkolaisessa seilarissa, joka katosi teille tietymättömille, kunnes tuli sen verran selville, että se oli tehnyt täydellisen haaksirikon, kuultiin Junkankin hukkuneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät