Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Toisinaan kävi talonväki kieltelemässä, mutta Ville selitti jokaiselle, että hän oli yhtä hyvä mies kuin muutkin, jotka siellä olivat. "Ja miksei sitte tämmöisessä kapakassa saisi laulaa?" Vastausta odottamatta vetäsi hän aina vaan uusia virsiä. Myöhemmällä aloimme haaveksia. Minä ainakin kallistin pääni pöytään ja kuuntelin, kuinka Esa Huttunen kuorsasi.
Tahvo istui kapakassa korttikirjaa lukemassa ja Leena toimitti talouden askareita. "Kuule Antti, jos voisit antaa poikasi minulle kotivävyksi. Poikaa ei ole minulla, ja vaimoni jää aivan tuettomaksi, jos tyttäreni talvella menee pois talosta," sanoi Tommi.
Toisia pareja taas samalla kiirehti yhä tanssisalin puolelle. Näin alussa olivat ne kaikki jo vanhempia naisia, jotka tavallisesti muun ohjelman aikana istuivat kapakassa, siihen hyvin tottuneina. Useimmat näistä naisista olivat hyvinkin kevyesti, ja mitä hienoimmasti puettuja.
Tällä viikolla oli kaksi rykmenttiä sotaväkeä, joidenka komentaja oli eversti Wolfe, saapunut kaupunkiin Flandernista. Richard tapasi jossakin kapakassa erään syrjäkadun varrella yhden kersantin ja otti sotamiehen pestin. Entisen nimensä heitti hän ja kirjoitettiin nyt rykmentin kirjoihin nimellä Filip Joyce.
Missä ihmeen kapakassa minä olenkaan sinua ennen nähnyt? sanoi Henrik luonnollisella äänellä, muistutellen todellakin mieleensä näitä kasvoja. Kadulla tietysti, missäs muualla. Ei, muualla se taisi olla: ellei vaan Alppilassa? Ole sinä! Minnes mennään, hä? Missäs sinä asut? Kas vaan, kohta kysyy missä asut. Mutta vie sinä ensin minua ja tarjoo jotakin hyvää.
Miehestäin en muista paljon: lien jo sata vuotta Paavon markkinoilta häntä vartoellut suotta. Sanoivat: hän murhattihin Räihän kapakassa. Onkos totta! Näithän Aino isän taivahassa!" Näin hän kertoi, nauroi, itki. Silmäin väike kumma Toisti: on hän mielipuoli. Kasvoin väri tumma Sekä hiukset harmajat on liijan vanhat hälle.
Ja sen todistuksen olivat monet vanhat juopotkin antaneet, että siellä istuessa ja puheita ja laulua kuunnellessa kului aika paljoa hauskemmin kuin kapakassa ennen. Jokin asia kuitenkin teki, ettei lähtö siihen seuraan tällä kertaa tuntunut aivan yhtä hauskalta kuin muina lauantai-iltoina. Mutta päätti hän kuitenkin sinne mennä.
Teit' autamme, itkevät pienoiset, Kun päivänne niin ovat murheiset, Kapakassa kun kaikk' isä tuhlaa vaan, Ilon löytää siellä, on kuin kotonaan. Teit' autamme, joilla ei viel' olekkaan Himo polttava ainoa aarre vaan; Puhtaana mielenne olkohon, niin ett'ei kuuluisi: "myöhäistä on!"
Hän oli ahkera mies ja piti tarkan huolen kaikista taloudellisista toimista. Hän oli ensimäinen weron maksussa, wiimeinen kapakassa. Hän soi mielellään wieraanwaraa; woimallista ruokaa, selwää leipää ja ruokaryyppyä ei puuttunut koskaan talosta, jos joku sattui käymään.
Enimmäkseen vietti hän aikansa kapakassa, laulellen: Näin mulle kävi, Kun ystäväni petti: Laski jo ihana lemmen koi; Vaan ikinä en aukaise Uotilan ovia, Ennen kun Hannan ääni korviini soi. Kerran sanomalehteä lukiessaan huomasi hän Hannan ilmoituksen, jossa Hanna kutsui Kustaan saapumaan luokseen erään tärkeän asian tähden.
Päivän Sana
Muut Etsivät