Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
BOLINGBROKE. Mit' abottiin ja lanko-hyvään tulee Ja muihin tämän soman liiton miehiin, Niin hukka heitä kantapäillä vainuu. Väkeä, setä hyvä, lähettäkää Oxfordiin, taikka missä ovatkaan, Ne petturit ma laitan päältä maan; Kun pesän tiedän, kyllä saaliin saan. Hyvästi, setä! Lanko, sanasi Sa pidä; äitis hyvin rukoili. HERTTUATAR. Jumal' uusikoon sun, vanha poikani! Kolmas kohtaus.
Minä astun urhoollisesti isän kantapäillä, vaikka kokkareet ja tunkiohavut pistävät paljaaseen jalkaan. Pelto on ihan järven rannalla, on tyven aamu ja kalat polskauttelevat kaislikossa. Kun isä saran päässä täyttää siemenvakkaa, sanon minä: »Kah, kuinka ne kalat siellä polskahtelevat!» Isä myöntää, että niinpä näkyvät tekevän.
Silloin armon, iki-armon päivä Paistaa kirkkahasti Siionissa, Silloin loistaa vuori Juudan maassa Sekä Galilean kunnahilla Tuhannet ja sadat ihmislaumat Paimenensa, Juudan lohduttajan, Vapahtajan käypi kantapäillä. Halukkaana hameen hulpioihin Kosketellen vaiennella vaivat.
HECTOR. Sisästä mätä, vaikka päältä kaunis! Tuo soma varus sulle surman toi. On tehty päivätyö; nyt, Hector, huokaa! Ja lepää, miekka, kyllin sait jo ruokaa! ACHILLES. Kas, Hector, kuinka laskee aurinko, Ja hirmut yön sen huokuu kantapäillä! Kun päivä sammuu ja kun pimeys voittaa, Niin Hectorinkin viime hetki koittaa. HECTOR. Aseetont' älä koske, kreikkalainen!
Milloin tulee kirja ulos? RUNOILIJA. Suorastaan tarjouksen kantapäillä. Ah, näyttäkäähän tuota! MAALARI. Kaunis taulu. RUNOILIJA. Niin on; tuo tuoss' on vallan verratonta. MAALARI. Jotenkin. RUNOILIJA. Oivaa! Mikä sulon ilme Tuoss' asennossa! Mitä sielun voimaa Tuo silmä säihkyy! Mikä mielihaave Huulilla noilla! Sanoin ihan voisi Nuo mykät ruumiinliikkeet ilmituoda.
Sotatouvon majesteetti synkin rautakasvoineen ratsastaa nyt rautaorhin, vaatii viljan korjuuseen majesteetin kantapäillä hiipii syys ja talvisää, jäätää huolten huokaukset, maille roudan hengähtää. Talven henki, hengen talvi vallan merkit maahan löi, korven helmaan kaikos kansa, piillen pettuleipää söi, palui siellä polvillansa auttajata itkien, kunnes Luoja vaikerrukset kuuli kansan viluisen.
Onko se tuo nöyrä orja, joka tallustelee inhimillisten erehdysten kantapäillä ... tuo ajattelematon papukaija, joka lavertelee heidän perässään kaikki heidän tyhmyytensä?
HAMLET. Oi, ihmeellistä poikaa, joka niin saattaa hämmästyttää äitiään! Mutta eikö seuraa mitään jälkilausetta tuon äidillisen kummastuksen kantapäillä? Sanokaa. ROSENCRANZ. Hän haluaa puhutella teitä kamarissa, ennenkuin menee levolle. HAMLET. Me tottelemme, vaikka olisi hän kymmenkertaisesti äitimme. Onko teillä vielä muuta asiata? ROSENCRANZ. Hyvä prinssi, te piditte muinoin minusta.
Meitä sitten tästä lähtien ihmiset rupeavat sanomaan juurukselaisiksi. Niitähän me juuri olemmekin, sanoi Mikko naurahtaen. Sitten hän rupesi riisumaan kenkiä jaloistaan ja sanoi: Tuntuupa hieman väsyttävän. Raskas oli se kontti ja Punakorva tahtoi aina olla kantapäillä. Piti kävellä tavallista kiireemmin.
Tämän huomio kiintyi heti lähinnä vanhimpaan tytöistä, jolla oli niin tumma katse ja niin pitkät silmäripset; hän kantoi lautasella vesikannua ja ihan kantapäillä seurasi häntä nuorin tyttö, Thea, kantaen sokerirasiaa. "No mutta, rakas Peter Jäger!" virkahti Rönnov, hämmästyksellä katsellen ystävänsä lähes täysikasvaneita tyttäriä, "milloin olet tullut kaikkien näiden omistajaksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät