Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Hän rakastaa minua", lisäsi hän melkeen läähättämällä, "ja hän jaksaa kantaa kaiken sen itsensä kieltämyksen, joka tekee naiset elämämme enkeleiksi." "Siinä tapauksessa, miks'et " "Siksi, että rakastan häntä liian suuresti voidakseni ottaa tuota uhria vastaan. Minä en jaksa ajatella, että hän ehkä turmelisi elämänsä minun tähteni.
Minä sanoin ne sukulaisen kaupalla antavani hänelle kaikki ilmaiseksi, vaikka kohta siinä oli puolet koko talven töistäni; toisen verran lusikoita y.m. olin näet jättänyt kotiin, kun en voinut niitä kantaa. Nyt emäntä luki kaikki ja sanoi niiden tavallisen ostohinnan jälkeen tekevän yhden ruplan viisitoista kopeikkaa.
Mutta Apollo jo näin nyt pilkkasi Peleun poikaa: "Miksi, Akhilleus, ahdistat mua askelin nopsin, kuoleva kuolematont' ajat ihminen? Et mua tainnut tuntea taivahiseksi, kun noin tulit tuimana jälkeen. Troian et miehiä, jotka sa karkotit, vainota muista; kaupunkiin he nyt ehti, mut itse sa erkenit tänne. Et mua surmaa, sillä en kuolollist' ole kantaa."
KUNINGAS. Se kaunist' on ja kiitettävää, Hamlet, Ett' isällesi murhe-veron maksat. Mut, tiedä, kuoli isäsikin isä, Ja samoin tämänkin, ja jälkeenjääneen On lapsen velvollisuus jonkun aikaa Surua kantaa; mutta lakkaamatta Noin valittaa on miehuutonta huolta Ja jumalatont' uppiniskaisuutta.
Se oli pauhun kaltainen, kun tuuli vastaisten lämpövirtain villitsemä päin metsää syöksyy ylivoimaisesti ja oksat katkoo, repii, kauas kantaa, yleten ylpein tomupyörtein, ajain pakohon pedot, karjat, kaitsijatkin. Paljasti kasvoni ja lausui Opas: »Nyt silmähermos sinne suuntaa, missä on sumu sankin tuolla muinaissuolla!»
Naiset suutelivat hänen jalkojaan, kun hän pysähdytti hevosensa keskelle väkijoukkoa, ja moni ylpeä aatelinen, joka äsken oli puhunut kuninkaasta halveksivasti, kilpaili nyt kunniasta saada kantaa hänen viittansa lievettä lähestyvissä juhlamenoissa. Oli vain yksi ainoa ihminen, joka ei välittänyt ympärillään vallitsevasta yleisestä riemusta, ja se oli Paul Bertelsköld.
Garrison kertoi, että tällä naisella oli tapana kokouksissa kantaa hartioillaan karmosinin-punaista silkkishaalia. »Ja niin kauvan kun hänen ystävänsä näkivät vilahustakin tuosta shaalista puhelavalla», sanoi hän, »tiesimme me, että meidän täytyi kestää, olkoon melu salissa ollut kuinka hurja tahansa.»
Syvyyden helmaan matkani kantaa. Oi valhe-unta varhaiskeväimen! Sit' irti sydämestäin saa ma en. Siell' yhä alla lumihunnun, jään tuo mennyt päivä soittaa säveltään.... Ja virpi kuollut poveen päivien valittaa sieluun jäytäin, nälvien: täss' ainut toivo köyhän kylväjän, vei takatalvi viljat elämän! YKSIN
Provasti oli vastannut, kun rouva Kornman kysyi, millä hän voisi hänen vaivannäkönsä palkita: "Se on minun paras palkintoni, jos Amanda pitää muistossa, mitä minä olen neuvonut, ja antaa sanani itää, kasvaa ja hedelmiä kantaa elämässä". Rouva Kornman oli pian sen jälkeen lähtenyt, luvaten tyttöjen pyynnöstä että Amanda saisi jäädä pappilaan täksi päivää, sekä, niinkauan kun hän vielä koti-seuduilla oli, aina tuon tuostakin käydä Liinaa tapaamassa.
On elämä ainoa puu, joka kukkii, se todet ja totuudet helmaansa kätkee, se tiedä ei oikeasta, tiedä ei väärästä, se tiedä ei heelmäinsä hyvien määrästä, se kuohuu vain mahloja, nesteitä pursuu, se kasvaa, se jakaa, se tuhlaa, se antaa, ja lehvillänsä suruttomain pesiä kantaa, sen oksilla ainainen soittelo soi, elo ainoa totuus on, oi! Te ette tahdo elämää, vaan etsitte totta!
Päivän Sana
Muut Etsivät