Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. syyskuuta 2025
Ja voi käydä niinkin, että samaan kraateriin, joka ennen syöksi tulta ja laavaa, syntyy syvä, kirkas ja kylmä järvi, jonka liikkumattomaan kalvoon heijastuvat ohi purjehtivat pilvet, niin hyvin synkät kuin valoisat, ja yön taivaan kaukaiset tähdet.
Viimeisiä sanoja sanoessaan napahutti Panu vasaralla kalvoon. Sammakon muotoinen arpanappula harppasi ympyrän keskestä askeleen ilmaan ja asettui keskelle vihan tietä. Ei suorita sovussa! huudahtivat miehet, jotka kaikki olivat kokoontuneet pöydän ympärille. Mutta arpaa oli pantava kolme kertaa.
LAERTES. On hukkunut! Oi, mihin? KUNINGATAR. Raita tuolla Jokehen kallistuupi, kuvastain Haleita lehviänsä virran kalvoon; Hän sinne kulki, sitoin kiehkuralle Nokkoiset, liekot, orvokit ja orhot, Joit' irstain nimin raaka paimen kutsuu, Mut immet kainot kämmenkukiks sanoo.
Muuan mies oli hänen huomannut kolmasti kohottavan kättään, kun hän nousi veden kalvoon ja sitten katoavan, ennenkuin apua saatiin hänelle. Häntä lähdettiin kekseillä urkkimaan ja vielä samana päivänä illalla hän löydettiin ja tuotiin venheessä Aumolan rantaan, josta hän sitten vietiin suoraan kirkkomaalle, tohtorin tutkittavaksi.
Ne lehdet, joita viinitarha kasvaa ijäisen Viljelijän, mulle kalliit sikäli on kuin Hältä niiss' on hyvää.» Ma vaikenin, ja kautta taivaan kaikui suloinen laulu; Valtiattareni mukana lauloi: »Pyhä, pyhä, pyhä!» Kuin valon sattuessa tuiman herää mies vuoksi silmäin kyvyn, kääntyväisen päin hohdetta, mi kalvosta käy kalvoon,
Hän nousevi niin kuni helmasta veen, Ja vaipuvi sieluhun hurmauneen. Venus, terve, oi, sullen! Hartaushetki. Apekides ja natsarealainen olivat saapuneet Sarnuksen rannalle. Tuo joki, joka nyt on ehtynyt pieneksi puroksi, virtasi muinoin iloisena mereen, kantoi aalloillaan lukemattomia laivoja ja sen kalvoon kuvastuivat Pompeijin puutarhat, viiniköynnökset, palatsit ja temppelit.
Ja tapuin vinhaan läikyy, Mut naisen silmä tuo Se veden tyyneen kalvoon Vaan katseitansa luo. Mik' kumma silmät yhä Näin puolehensa saa? Tuo kaukainenko kunnas, Mi siinä heijastaa? Niin, kaukainen tuo kunnas Ja laakso kaukainen, Mi kauempana vielä Nyt kätkyy taakse sen. Ja mieleen hälle muistuu Aik' armas kevähän Ja muistot menneen ai'an Ja niiden kanssa hän.
Kesäkuun päivä ei voi olla kauniimpi kuin nyt juhannuksena. Jertta oli tullut miehineen Mäkelään kylään, kun kaikki elukat olivat laitumella eikä kotona ollut mitään hoidettavaa. Noin kilometrin päässä kylästä kulki leveä, luhtarantainen ja lahdikas joki, jonka tyyneen kalvoon rannan lehtiset yksikantaiset puut tai siellä täällä seisovat vaahtolatvaiset ja -oksaiset tuomet kuvastuivat.
Tuuli leyhkää, Aallot väikkyy, Taivas, tähdet katoaa; Hairaus kaikk' oli vaan. Taivahan ja meidän välill' Pilvi paksu leviää. Virran pinnalt' valo taivaan Samalla myös häviää. Kuiskaos hiljaa: "Anteeks' anna!" Silloin valo loistoisa Virran kalvoon palajaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät