Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Sinä ja kaikki sinun kaltaisesi kasvatte omassa viattomuudessanne ja haaveellisessa! elämänkäsityksessänne.
LOVIISA. Mitäkö tarkoitan? Etkö ymmärrä enää selvää puhetta. Oi, että maa elävänä nielisi kitaansa kaikki sinun kaltaisesi naiset! Sepä hurskas toivo! NUORET. Mitä täällä on tapahtunut? Toisten sulhasia? HOPPULAINEN. No, hei! Aholan Helenahan se totta maar' onkin. Terve, terve! Kuinka hurisee? Muistatko vielä, miss' noit' rontikoi' kasvaa, puuss' vai maass'?
"Pyhän Johanneksen nimeen, veikkonen, mikäs sua vaivaa, että näin näytät yrmeältä kuin tarhapöllö, vaikka sinun kaltaisesi pojan, jos hän todella tätä tyttö-rukkaa rakastaa niin paljon, kuin hän sanoo, pitäisi olla iloisen kuin leivosen!"
SALADIN. Minä muslemi. On välillämme kristitty. Kai tosi yks ainut voi näist' uskonnoista olla. Sun kaltaisesi mies ei seisomaan jää siihen, mihin syntyi sattumalta; tai jospa jää, niin syitä häll' on jääntiin: hän älyll' osan parhaan valitsee. No niin! Siis älys osakkaaksi päästä myös minut. Selvittele mulle syyt, joit' itse en mä ehdi selvitellä. Mun pohjiansa myöten ymmärtää näin kahdenkesken vain suo valintasi, jott' omaksua voin mä myös sen. Miten? Sä hämmästyt, mua katsein mittailet? Ehk' oonkin ensimäinen sulttaani, tällainen joll' on oikku, jot' en sentään ees sulttaanille arvottomaks aivan ma sanois. Eikö niin? Siis puhuhan! Vai haluatko hetken mietintään? No hyvä, suon sen. (Itsekseen.) Kuunnelleeko hän, mun sisareni? Vainutapa koen, hyvinkö onnistunut oon. (
Hän vaaleni yht'-äkkiä kalmankalvakaksi, vaikka silmänräpäystä ennen vielä oli ollut tulipunaisena, ja seisoi siinä mykkänä häpeästä ja pelosta, siksi kun seppä hänet jälleen hellitti lujasta kourastansa, tyynesti sanoen: "Kiitä onneas ettei sinun kaltaisesi voi minua suututtaa sinä vaan olet lapsi, ja minun, aikamiehen, ei olisi pitänyt aloittaa riitaa sun kanssas.
Ainoa, minkä voin toivoa, on, että hän olisi sinun kaltaisesi muussakin kuin ijässä", sanoi Bernfelt nauraen. Molemmat herrat heittivät nyt toisilleen jäähyväiset. Bernfelt lähetti terveisensä Robertin rouvalle, hänen käyntiaikansa määrättiin vielä kerran, sitten he erkanivat. Robert meni kotiinsa ja Bernfelt kiiruhti iloisena ja tyytyväisenä alas Drottning-katua.
Minä olen ajatellut sinua koko ajan sitten viimeisenkin keskellä sillinpyyntiä ... vaan sitä, ett'en saanut otetuksi jäähyväisiä sinulta! ja sitten sitä, olisitko sinä täällä kalastusasemalla?... Saat uskoa minun olleen peloissani sinun poissaolostasi! Sinun kaltaisesi ei ole kukaan muu ... ei kukaan muu nainen! sinun kaltaistasi ei ole maailmassa!
Sinä olet vain orja kuten minäkin. Minun vanhempani asuivat tässä talossa jo silloin, kun sinun kaltaisesi vielä varastelivat lehmiä ja lampaita vuorten tuolla puolen." Vakis pudotti kepin maahan ja alkoi heilutella käsivarsiaan. "Kuule, Cacus. Minulla on jo ennestään eräs asia selvittämättä kanssasi, sinä tiedät, mikä. Menköön se nyt yhdellä kertaa." "Vai niin", nauroi Cacus pilkallisesti.
"Niin, Annette; oletkos huomannut että minä jonkun ajan olen ollut vaiti?" "Sen kyllä olen huomannut. Kuuleppas, taidotkos asettaa tällaisen kiinalaisen pelin, muutamia puupaloja, joista voidaan muodostaa ääretön joukko kuvauksia; kas tässä koko kirja sellaisia kuvioita." "Annette kulta, sinä et ole kaltaisesi," sanoi uudestaan Hjalmar; sinäkin olet muuttunut." "Minä?
Hän lausui: "Ronald, sun kaltaisesi Hän naipi vaan vertaisen. Mitä sukua on tämä morsiosi, Missä koti tään neitosen? "Minkä huomenlahjan hän sulle toi, Tai millä hän lumosi sun, Kun kaunis ja urhokas ritari Nai noidan näin riivatun?" Ja herrat nauroi, mutt' morsian Hän katseli vieraihin; "Te vapisisitte, jos isäni Nimen teille ma sanoisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät