Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Jos he liikkumatta seisovat edessämme, käännymme kylmällä välinpitämättömyydellä pois heistä, mutta kun he ryhtyvät puheisin, kun hymyilevä, viehkeä, lempeä, myötätuntoinen mielen-ilmaus kuvautuu heidän kasvoillansa, syntyy meissä omituinen viehätys; kasvot, jotka luonto oli jättänyt kalpeiksi, huulet, silmät saavat jotakin uutta suloa, sielu osoittaa voimansa ruumiin ylitse, peittäen tämän vaillinaisuudet ja loihtien kauniiksi mitä ei sitä ollut mutta tätä havaitaksensa tarvitaan myöskin sielua.
Waimoni ennestäänkin kalpeat kaswot oliwat nyt kuolon kalpeiksi muuttuneet ja himeä kalwo peitti hänen silmänsä. Hän näytti tahtowan jotakin puhua, mutta ääneensä ei hän woinut sitä tehdä. Minä kallistin korwani liki hänen suutansa ja huokuen kuiskutti hän minun korwaani seuraawat sanat: 'Minä tunnen että aikani on tullut.
Minä tulen nyt muistuttamaan teitä vannotusta valastani ja kostamaan niitä ilkitöitä, joita te olette tehnyt viattomimmalle luojan luomista olennoista". Tässä keskeytti eversti puheensa ja iski katseensa paroonin kasvoihin, jotka olivat käyneet kalman kalpeiksi kiukusta. Kuitenkaan ei hän virkkanut sanaakaan.
Lygia nojasi olkapäätään sypressin runkoon, ja puun varjossa näyttivät hänen kasvonsa aivan vaaleilta. Hänen silmänsä olivat alas painetut, ja hänen rintansa nousi ja laski kiivaasti hengityksestä. Vinitiuksenkin kasvot olivat käyneet aivan kalpeiksi.
Ja sitten näytti Tom Lewis aikovan ovelle. Mutta toinenpa salpasi häneltä tien. »Vai aikoisitte te livahtaa tiehenne mitään maksamatta? Ohoh, sepä ei käy laatuun, ystäväni...» Lebeaun huulet olivat käyneet kalpeiksi.
Juken alituinen riiteleminen siitä, ettei Antti mennyt rahaa ansaitsemaan, ja Hannan jokapäiväinen murhe vanhain päiväin köyhyydestä painoi Anttia raskaana taakkana ja vei alas kuni hivutustauti. Antin kasvot kävivät kalpeiksi.
Silloin kavahti Anna Sofia seisoalleen ja parkaisi kauhistuksesta, ja hänen muutoin niin punakat poskensa olivat yht'äkkiä käyneet kummallisen kalpeiksi. Välskärin kertomus katkesi keskeltä kahtia ja kaikkien katseet kääntyivät sinnepäin, mihin Anna Sofia tuijotti. Siellä liikahti jotakin tuolla pimeässä nurkassa. Välskäri nousi ylös ja meni silmää räpähyttämättä nurkkaan päin.
»Mutta ettehän te, hyvä ystävä, ole itsekkään selvillä oliko se neula vai mikä se kohta teidän kertomuksessanne juuri on kaikkein epäselvin.» »Ei, ei se epäselvä ole, kyllä minä sen tiedän ... mutta minä en uskalla sitä itsekkään uskoa.» Miehen huulet kävivät aivan kalpeiksi ja ääni värisi kuin vilun puistatuksissa. »Se oli niin, kyllä se oli ... rautanaula.» »Rautanaula...?» »N-iin!»
Päivän Sana
Muut Etsivät