Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Kun nuor' olin, lemmin ja lemmin vaan, Se aik' oli herttainen; Ei ollut rattoa päällä maan, Jota verrata lempehen. HAMLET. Onko tuo mies tunnoton työlleen, koska laulaen hautaa kaivaa? HORATIO. Tottumus on karkaissut hänen luontonsa. HAMLET. Niin kyllä: työttömän käsissä hienoin tunne.
JUHANI. Kylläs tuon arvaat, kuinka nyt tapahtui. Kieppasi mar' karhu oikein rotevasti kiinni ketun kamarasta ja ravisti että hampaat helähti, niinkuin teki hyvä lukkari minulle. Mutta ymmärränpä Aapon tarkoituksen. Hän tahtoi minua muistuttaa, että joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän putoo siihen itse. Olkoon niinkin, mutta suden-kuopan saaliiksi lukkarin soisin vaan.
Kiroo vouti kipuaan, mutta ei auta kirous eikä kiukku ... ei sammu jano juodessakaan ... noiduttu hän on ... kiroissa on, Lapin naisen kiroissa, vieraan veren kiroissa. Luuli niistä jo pääsevänsä, kun Helunan otti. Mutta tuhatta tulisemmin polttaa vuoroin kiukku, vuoroin kaiho, jäytää ja kaivaa.
Heitti se toki onnekseen minut irti ja alkoi kysellä tarkemmin, mikä mies minä olin ja mistä minä Villen tunsin pimeässä. »Otahan ryyppy, että lauhdut!» Aloin sitte kaivaa taskustani semmoista kappaletta, josta sen saisi. Mutta ei se taipunut tuumaan. »Tulee se päivä toinenkin», arvelin, ja aloin sitte perustaa asiaa.
Sen mukaan kuin Henrik parani ja voimistui, alkoi kuitenkin eräs seikka yhä enemmän kaivaa hänen mieltänsä. Katsellessaan Hilmaa ja ihmetellessään, kuinka kaikki se, mikä oli tässä ihmisessä ollut hänelle vastenmielistä, nyt oli muuttunut puoleensavetäväksi, muisteli Henrik Gabrielin Ingridiä, joka niin monessa suhteessa oli hänestä ihan Hilman kaltainen.
Mielellään olisi hän mennyt isän kanssa, sillä olihan siellä varsin hauskaa, kun sai juoksennella vahtihuoneen ympäri ja kaivaa pienessä ryytinmaatarhassa, jonka isä oli sinne laittanut. Mutta äiti sitten. Niin, äiti oli aina Annalle niin hyvä ja täytti aina hänen tahtonsa, eikä Anna sentähden tahtonut äidinkään mieltä pahoittaa. No, mutta vastaa nyt! lausui isä Minä annan sulle...
Se olisi sentähden minusta ihan mieletöntä, jos joku tahtoisi kaivaa ne semmoisinaan esille, ottaa ne erikseen tarkastaaksensa ja antaa niiden perustuksella arvostelun minusta.
Ne kokoontuvat samalla tavoin kuin edelliset, ja jokainen kaivaa omaksi tarpeekseen maanalaisen asuntonsa, mutta pesän suu, käytävä, joka maan pinnalta johtaa eri luoliin, on yhteinen.
Ja kesäpäivinä hän istuu perunapuun alla puutarhassaan, sillä välin kuin Käthe työskentelee hänen vieressään; taikka hän kylvää siemeniä ja kaivaa suihkulähdettä; taikka puhuu hänelle ja ystävillensä niistä kauneuden ihmeistä, joita Jumala on tehnyt halvimmissa kukissa, taikka siitä Ylösnousemisen kuvasta, jonka Hän antaa meille jokaisessa hienossa oksassa, joka keväällä puhkee talven kuivista, ruskeista varsista.
Minusta on kuin löytyis rakkaus, Jok' ei niin ylentävä ole vaan Kuin rakkaus on itse Jumalaan, Niin tyyni ei, kuin on se rakkaus, Jok' onpi mulla ollut sinuhun; Mutt' semmoinen kuin mistä lauloin mä. Kun siit' on kysymys, niin silloin mun Sydämen' alkaa sykkäellä, kun Suur' hätä ois, ja päätän' pyörryttää. Sydäntä vaivaa, päätä kaivaa! KILPI. Ken tuota aivohos on ajanut? AINA. Ei kukaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät