Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Hän oli hyvin nuori mies, siivon ja vakavan näköinen, sangen kaino ja vaatimaton, mutta muuten miellyttävän näköinen. Hän ei juuri ensinkään ottanut osaa puheluun ja vastasi hänelle tehtyihin kysymyksiin lyhyesti ja karttavasti.
Ja Jumala sanoi: "kiuru on kaino lintu, ei se tahdo häiritä muitten laulajain liverryksiä; mutta on se kilttikin, sillä se ei kadehdi satakieltä." Mutta kiuru nousi vielä korkeammalle yksinäisyyteen ja lauloi laulamistaan. Hänestä tuntui niin hyvältä.
Hän oli luonnostansa kaino ja arkatuntoinen, mutta tämä kainous, tämä arkatuntoisuus harmitti häntä, ja tästä mieliharmista päästäksensä hän koitti pakoittaa itseänsä olemaan vapaa ja rohkea, joka hänelle ei aina onnistunut.
Mielikki, metsän emäntä, Metsän kukka kultarinta, Kasta siipesi simassa, Sulkasi sulassa meessä, Jolla virteni virutan, Kastelen sanani kaikki, Että muistuisi mesille, Hunajalle höyryäisi, Oisi iltamme ilona, Suomen kansan suosiona. Missä syntyi Suomen neiti, Kussa kasvoi kaino lapsi?
Mutta kaikki, joka hänestä kerrottiin, erosi paljon siitä, mitä olisi hänen ulkonäöstään voinut arvaella. Sillä hän kuului todellakin olevan itsepäinen, kovakiskonen ja välinpitämätön tytönheilakka, sanottiin, ja itse luonnostaan ei kaino eikä sievä. Kuitenkin täytyi useimpain tunnustaa, ett'ei ollut helppo päästä selville hänen luonteestansa.
Työ ja kunto silloin nosti mökin pojan piilostaan, Ajan henki hänet kutsui kalleukset kaivamaan: Vaatimaton niinkuin hyve, ahkera kuin kuntoisuus, Kaino metsälammen lailla, tyyni niinkuin rauhaisuus.
Niin hän istuu iltanummel Hymisevän hongan juurella; Rukoilee hän: soma rauha, Kuni aamun kaino kajaste, Väikkyy hänen kasvoillansa, Huulillansa liehe lempeä; Sanoo hälle sydämmensä, Että kuultu onpi äänensä. Liehuu illan tuuli liepee, Lapsen kiharia kiemaillen, Pienen peittää päivän tähti Säteittensä kultaan kiiltävään.
Kun hillitset itseäsi, Niin voit hallita väkeä. Väistyvät. Päivätär, valokypärä, Vaali sampomme vapaana, Routihin rutistumasta, Pakkasihin painumasta! Kanteletar, kaino impi, Helmettäret, helmirinnat, Suomen onnelle avuksi! Että säilyisi sulana Jalo riento jauhamassa Kansan kasvavan veressä! Runottaret loittonevat, kunnes ilmenevät taustalla häämöttävässä valossa.
Kuin kukka olet kaino, Niin kuulas, vienoinen; Sua katselen ja kaiho Mun hiipii mielehen. Mun on, kuin rukoilla täytyis Mun vait käsi kutreillas, Ett' aina sa oisit, vieno, Niin kaino ja kuulakas. Laps, se ois vain turmiokses, Ja ma niin koin järjestellä, Ettei mulle hellään hehkuis Koskaan enää lempes hellä.
Vaikka vaimonsa ei kauan voinut olla rakastumatta nuoreen, komeaan mieheensä, ei sallinut kuitenkaan hänen nöyrä, kaino luontonsa hänen lähetä miestänsä suuremmalla rakkaudella, kuin mitä hän huomasi Laurilla olevan häneen. Lujasti ja vastustamattomasti valtasi nyt rakkauden tunteet Laurin, kun hän miehuutensa täydessä voimassa kohtasi naisen, jonka koko olento tunkeusi hänen sydämeensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät