Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Onneksi ei äiti kysellyt enempää, vaan kääntyi toiseen asiaan. Käy nyt, neuvoi hän, kutsumassa isääsi kahville, se meni riihelle olkia korjaamaan. »Isää riiheltä», ajatteli Aliina säpsähtäen ja lähti koneen tapaisesti liikkeelle. Pölyisestä riihestä kuului kolketta ja puhelua. Isänsä tapasi hän ruumenhuoneesta voitelemassa siivuukonetta.
Ei se tulekaan, ilmoitti Laara nauraen. No miksikä? Ei kuuluttu lapsia kaivattavan markkinoilla, niin kuulin isännän sanovan. Vai niin, ihmetteli Reittu. Eikö huomennakaan? Sittenpähän näkee. Laara naurahti salaperäisesti, mutta toinen oli aivan pahoillaan. Hän vei Laaran kahville tiedustellakseen sitten enemmän. Sano nyt totuus, että pääseekö se huomennakaan tulemaan.
Viimein se ilmestyi ja nyt miettimään keinoja, miten tuo entinen matkassa-olija on tieltä pois sysättävä. Se kun oli saatu toimeen, palkkasivat ne jonkun asiaan kuulumattoman isäntämiehen tai muun, joka oli Viijalle tuttu ja se sitten pyysi jonnekin rauhalliseen ravintolaan tai kortteeriinsa kahville.
Päivällisen jälkeen, kun kello jo läheni viittä, meni Arvo äitinsä kamariin kahvia juomaan. Ihalassa oli tapana, että viiden aikaan kokoonnuttiin patrunessan huoneeseen kahville, oli kartanossa sitte vieraita tahi ei. Arvo näytti erittäin miettivältä; olipa hän vähän hajamielinenkin, kun hän jutteli isänsä kanssa kartanon maista.
Kun on kerran Aapeli Muttinen. Sen hän sitten sanoo Kikalle. Kikka hyppii ilosta ja taputtaa käsiään. Samassa aukeaa ovi ja heitä kutsutaan toiselle puolelle kahville. Siellä puhelevat naiset paraikaa Peer Gyntistä. Neiti Pohjantähti on noussut pystyyn, hän on ummistanut silmänsä ja sanoo: »En muista erästä kohtaa siinä... Näin sen kyllä viimetalvena Helsingissä käydessäni.
Vieraat käskettiin kamariin kahville ja siellä ne alkoivat jo julkisemmin ilmoitella, mitä vieraita he ovat. Viija siellä ei tahtonut viipyä, vaikka monesti haettiin. Kuuntele heidän puhettaan vähän enemmän aikaa, kun ne niin sen vajaassa ovat, sanoi Reeta. En minä viitsisi, valitti Viija. Miten minä niille osaan sanoa, kun ne tulevat kysymään.
Kaisa toi kannun tuopilla vettä, joka meni melkein tyhjäksi, kun isäntä janoonsa otteli niin, että kulkku koskena kohisi. Rengit tulivat kahville. Isännän mielestä olivat ne niin joutilaan näköisiä, että hän rupesi ajattelemaan jotain sopivata työtä. "Onko riihtä hyvästi lämmitetty?" kysyi hän.
Aamulla oli Marian päivä. Einekahville asti maata köllötti Savitien ukki kamarissaan. Matti oli noussut aikaisemmin ruokkimaan hevosia, ja hänen sieltä tultuaan emäntä hänet kutsui kahville. Taisinpa nukkua hyvän asusta, puheli ukki leikissään, istuen sänkynsä laidalla. Ajattelin, nousta vähän ennen, vaan juolahti mieleeni: onpa mulla nyt poika, joka nousee.
Mutta minä, sanoi kaptenska, luulin kuulleeni heikkoja kellon-säveliä, kukatiesi oli valkeanvaara. Sitten oli tuo Rödeby'ssä päin, sanoi Berndt, se on suoraan pohjoisessa täältä metsien ja vuorten takana. Keskusteltiin tästä aineesta, kun kreivin vanha palvelija tuli sisään kahville. Valkeanvaara? sanoi hän; niin, Herran Jumala Rödebyn rovastila on palanut, ja... Mitä, Rödebyn rovastila?
Sakki ja Solmia menivät sisälle, ja Eriika täti kutsui heitä kammariinsa kahville. Rehtori istui siellä jo ennaltaan. Minnekkä Jojun jätitte? kysyi rehtori. Hän meni vanhempiansa katsomaan. Onko täti käynyt Jojun entisessä kodissa? kysyi Solmia. Olen, mutta en nyt moneen kuukauteen. Eikö täti menisi?
Päivän Sana
Muut Etsivät