United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun menin teillepäin vievälle ovelle, näin että hevoseni ja rattaani vietiin huoneuksen ympäritse pihalle, ja isäntä tuli samassa ovelle ja esti minua menemästä ulos. Minä koetin väkisin päästä hänen ohitsensa, mutta se oli turhaa. Pieni Nelly putosi sylistäni portaiden ulkopuolelle; isäntä sulki oven, ja minä kaaduin tunnotonna hänen jalkainsa juureen.
Minä otin pullon, jossa sanoma oli, lakkaristani ja heitin sen mereen; sitten minä kömperöin kallioita ylös vähän matkaa ja kaaduin ennenkuin ehdin kalliolta hiekalle. Sen verran vielä muistan, että koetin rukoilla sitten jouduin tainnuksiin. Päivä oli jo koittanut, kun virkosin siitä, että joku minuun koski.
Tässä annan sinulle kuvetapparani, muuta minulla ei ole sinulle antaa. Mutta älä virka isälleni mitään siitä, että kaaduin. Karhulla on kahdentoista miehen voima, vastasi Rosen lohduttaen; ei ole häpeä kaatua yksi kahtatoista vastaan. Niinkö luulet? vastasi nuorukainen mietiskellen. Hyvä, niinpä tahdon siis oppia kaatumaan, jos tarvitaan, mutta väistymään en ikinä!
Ensi säikähdyksessäni vetäydyin askeleen taaksepäin; hän astui lähemmäksi, asettui paikalleni veturissa ja lakkautti höyryn. Minä aukaisin suuni puhuakseni hänelle; hän käänsi hitaasti kasvonsa minun puoleeni ja katsoi minua silmiin. Se oli Matti Price! Rinnastani pääsi pitkä, hurja huuto, minä nostin kuin hullu käsivarret pääni ylitse, ja kaaduin ikäänkuin kirveellä olisi isketty.
Kuinkahan silloin kadutkaan kiittämättömyyttäsi ja julmuuttasi!» Joka hetki kävin heikommaksi. Kerran kaaduin, kun jalkani suorastaan pettivät allani. Ensin se säpsäytti Alania, mutta kun olin nopeasti taas jaloillani ja jatkoin matkaa, aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut, niin hän unhotti pian koko tapauksen. Vuoroin minulla oli polttavan kuuma, vuoroin värisyttävän kylmä.
Kun mielessäni Miinaa ajattelin ja hänen mielevä, ihana kuvansa, semmoisenaan kuin olin nähnyt häntä, itkussasilmin ja kalpeana, ilmaantui eteeni, silloin astui röyhkeänä ja irvisuuna Raskalin haamu minun ja Miinan väliin, käsilläni peitin silmiäni ja pakenin yhä kauemmas korpeen; vaan ei jättänyt minua tuo hirveä näky silti, yhä ajoi minua takaa, kunnes hengästytyksissäni kaaduin pitkälleni maahan, jota kostutin kyyneleilläni.
Olipa se kelpo korvapuusti, minkä se minulle antoi; se putosi kuin vuori päälleni, mutta minä luiskahdin samalla, ja sentähden minä kaaduin. Kiitos sinulle, Rosen, viimeisestä laukauksesta. Ei ikinä ole nähty kauniimpaa lyijyn kulkua; kuulin sen vinkuvan kuin mikä lemmon sikiö kaksitoista tuumaa pääni päällä, ja oikeaan se osui, muuten en olisi ikänäni enää hanaa virittänyt.
Minä kuulin ympärilläni valitus-huutoja vaan itse minä en kipua tuntenut. Minä haperoitsin maatessaani käsin ympärilläni ja taittunut kasakka-keihäs tapasi käteni, mutta nyt tunsin hirmuisen kivun vasemmassa kainalossani. Minä tulin vimmaan ja vimmaus antoi voimaa; minä nousin jalkeelle, otin askeleen ja kaaduin. Säästä henkeni! kuului äänen sanovan minä olin langennut kaatuneen Suomalaisen yli.
Siitä olisi ehkä tullut tappelu, mutta ne muut, lienevätkö sitä pelänneet, että pihaan kuuluisi, juoksivat tiehensä ja haukkuivat minua mennessään »hurtaksi». Minä lähdin heitä perästä ajamaan, mutta kun jalkani kompastui ensimmäiseen kiveen ja minä kaaduin, niin en enää muistanut mennäkään. Käännyin takaisin ja hoipertelin pihaan.
Jää, jota myöden kuljin, oli kulkujäätä; ja kun välistä jalkoihin koski, niin että kaaduin, saivat pää ja kädet ottaa vastaan. Jokainen askel noilla 2:della peninkulmalla oli verellä merkitty. Kun päivä koitti, astuin minä maalle Getan vuorelle, enkä muuta edessäni nähnyt kuin kuolemaa pakkasesta tai nälästä.