Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Minusta näytti että istujat pöydän ympärillä liikahtivat ja nousivat; mutta samassa musteni silmissäni ja minä kaaduin tainnoksiin. Jälleen tointuessani parin kolmen minuutin perästä, näin herra Huntingdonin polvillaan vieressäni päätäni kannattamassa, ja pääsihteerimme pitävän lasillisen viiniä suuni edessä. Minä kokosin ajatukseni mitä kiireimmin ja nousin horjuen seisoalle.
Ja minä kaaduin.
Rupesi aika käymään niin pitkäksi siinä aina jouten, että... No mitä se täälläpäin nyt? Miitä... Mikonperä luimisteli sivuilleen: Autoin tuolla tuon lehmää kun ei se kulkenut, lempo, ollenkaan, ja kaaduin rapakkoon. Ne taisivat luulla että mä oon juovuksis, vaikk' en oo täärännyt kuin kolme pulloa. Jaakko Jaakonpoika ajatteli että hänelle olis kolme pulloa jo aivan makuukuorma.
Sai sanoneeksi sen, kun seutu synkkä niin kovaan järkähti, sen muisto että mun vielä jähmettävi tuskan hikeen. Maa kyyneleinen myrskynpuuskan purki ja povestansa punaliekin lietsoi, mi tajuttomaks minut tyrmistytti. Ja kaaduin niinkuin nukkuvainen kaatuu. Neljäs laulu Syvästä unesta, mi päätäin painoi, mun nosti jyrähdys, ma pystyyn lensin kuin mies, mi väkivaltaisesti herää.
"Näin sinä yönä kaupungin, Kapitoliumin, taloni ja Caesarini sortuvan. "Tuon kuvan romahdus koski sydämeeni polttavammin kuin goottien, vieläpä roomalaistenkin nuolet. "Olin aivan suunniltani kivusta ja kiukusta. "Aioin mennä rankaisemaan Caesarini murhaajaa. "Kaaduin tiedottomana maahan Zeus-patsaan juurelle.
Nuorukainen seisoi edessäni, kohotti kahta veristä kädentynkää ja sanoi surullisesti: 'katsokaapa, herra tohtori, nyt ei minulla enään ole kumpaakaan kättä! Kanuunaa ladatessaan häneltä kuula kerrassaan oli siepannut pois molemmat kädet. Minun silmistäni pakeni päivän valo, ja tainioksi mennen kaaduin selittäin kaivantoon. Kylmään veteen tultuani virkosin siellä kohta.
Paitsi isääni olin minä ainoa terve matkustajien joukossa. Voin siis auttaa sairaita. Tosin oli elämä täällä vastenmielistäkin. Tosin välistä kaaduin vesikarahvi tahi rohtopullo kädessäni, mutta kyllä sainkin nähdä monta naurettavaa kohtausta, monta ihmisluonteen eri ilmausta; minä nauroin, moitin, unohdin itseni ja tunsin itseni kaikkien ystäväksi. Laivapiian paikka varmaankin soveltuisi minulle.
Turhaan ratsastivat kasakat päällemme, turhaan kokivat hevoskavioissa meitä turmioon saada; moni komea partaukko tärisköitsi Ison kyrön ahteella kuoleman käsissä. Tähän saakka olen itse nähnyt, mitä kertonut olen, vaan tässä oli kanssa loppu tulossa; minä tunsin, jossa kokoon-käskyläisten parissa tappelin, niinkuin olisi kuuma rauta yht'aikaa aivoilleni ja käsivarrelleni laskettu ja minä kaaduin.
Kenties se verta vuotanut on viljan ja kasvon' ehkä kalvistanut näin; mut urhoin kanssa vielä käydä voisin, tosinpa kaaduin, vaan nyt koittaa soisin, ma toinnuin taasen, teidät nähtyäin." Nyt Döbelnillä kyynel kirkas loisti: "Siis taisteluhun väki verraton! Se, minkä näin, kaikk' arvelukset poisti, tää Döbelnin, tää voiton päivä on!
"Mutta mitenkäs sinä viholliset näit?" kysäsi ukko Perttu kärsimättömänä. "Silloinhan minä ne näinkin. Jyhme läheni lähenemistään, ja jo aloin erottaa ääniäkin. Säikähtyen minä kapsahdin pystyyn kuin kuorskuva varsa, vaan sitte kaaduin pensastoon kuin lamainen lehmä. Tuskin olin saanut silmäni auki, niin näin koko metsän olevan miehiä täynnä.
Päivän Sana
Muut Etsivät