Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Olinko minä itseäni uhraamalla koskaan itseäni jalostanut ja pyhittänyt? Ja kuitenkin minun täytyi vastata jotakin! Sillä laivan koneet jyskyivät, kokka kohisi ja Syvyyden ääni kaikui yhä sydämessäni. Mitä oli runous, mitä taide sitten? Eikö sekin ollut jokapäiväistä itsensä uhraamista ja siis samalla itsensä kirkastamista ja pyhittämistä? Ei, täytyi minun sieluni sisimmässä tunnustaa.
Sen kokka oli näet korkealla taivutetun käsivarren tavoin; köysi oli jännitetty tämän päästä korkeaan peräkeulaan saakka. Tälle köydelle oli ripustettu hienoa heinää, joka heilui harjan tavoin, kun kanootti lähestyi vakavasti ja rohkeasti neljänkymmenen venemiehen kuljettamana.
Siks ihmisheimo harhauukin tiellä. Mut ennen kuin jää tammikuu ei talveen vuoks sadas-osan, jonka laiminlyötte, niin jyly käyp' on ylätaivahissa, ett' tuulispää, niin odotettu kauan on perään kääntävä, nyt miss' on kokka, ja lautan luotsaileva oikeahan; ja kukka kantava on heelmän toden.» Kahdeksaskolmatta laulu
Illan tullessa koetti hän kiepsahtaa Hannulaan, mutta muutaman askeleen päässä koti-portista tuli herra Kokka vastaan, kysyi minne hän meni ja tarjoutui seuraksi. Anna piti parempana kääntyä takaisin; hän ei huolinut vastata, vaan kiiruhti pois, päästäksensä kuulemasta tuon veijarin imarruksia taas. Eilis-iltanakin oli Kokka koettanut pidättää Annaa, kun tämä oli menossa Taavia kohtaamaan.
"Voitteko tarkkaan ilmoittaa ajan, jolloin siinä olitte?" kysyi tuomari. Kokka arveli kotvasen. "Varmaankin koko tunnin yhdeksän ja kymmenen välillä olin siellä, vieläpä hiukan siitä myöhempään", vastasi hän sitten. "Olitteko yksin?" kysyi tuomari. "Hm! En kaiken aikaa", vastasi Kokka hymyhuulin. "Kuka oli seurananne?" kysyi tuomari. "Hm!
"Tietysti teillä ei ollut eikä voi olla pitempiä ajatuksia hänen tuttavuudestansa kuin ainoastaan hetken huvitus hän kun on sievän näköinen kasvoiltansa". "Mitäs minulla muuta olisi", vastasi Kokka, kohauttaen olkapäitään. "Hm! Semmoinen tyttö tuo meidän pyhä Anna on ei hän yhteen tyydy, vaan Lydia, hän on heti toisellainen, säädyllisempi kuin moni korkea-arvoinenkin nainen".
Heti paikalla lakkasi hän laulamasta, mutta airot liikkuivat sitä nopeammin ja veneen kokka koskena vaahtosi. Keveästi kuin vesilintu kiiti tuo pienonen pursi salmen yli ja pian oli se laskenut maihin siihen paikkaan, missä nuori ritari seisoi.
Pastori Altman ei suvainnut vastaväitöksiä, ja tästä siis laskeutui nyreyden pilvi seuran yli. Herra Kokka vetäytyi taas naisten tykö, ja sinne seuratkaamme häntä vähäksi aikaa. Emännistä jotkut puhelivat kotikutouksista, kehruusta ja muista taitavan talonemännän askareista.
"Olitteko te ulkona sinä iltana?" kysyi Hovilainen, tarkistuen. "Olinhan minä, vieläpä aivan likellä tuota rantapolkua, vaan en minä siinä nähnyt ketään sivutse kulkevan". "No mutta pitäähän teitäkin kuulustella vieraana-miehenä", päätti Hovilainen. "Mitäs minä oikeuteen tulisin, kun en kumminkaan sen enempää tiedä", vastasi Kokka.
"500 markkaa vaan. Semmoista summaa suinkaan ei tarvitseisi säikähtää". "No, eihän se Könnilän asioissa mikään hirvittävä raha ole mutta onko toinen hyvä nimi " "Jo on takausmies, ja vankka". Kokka viskasi pöydälle paperin, minkä oli ottanut taskustaan. Hovilainen levitti sen ja luki. "Timo Hannula!" huudahti hän; "vai pettääkö minun silmäni. Kyllä se on hänen käsialaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät