Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
"Ja kuinka pikkuisen rahaa siinä on, armas Em'lyni!" Minä pudistin hänen kättänsä sydämellisesti, kun hän oli pistänyt takaisin kukkaron sillä tämä tyydytti minua enemmän, kuin jos olisin sanonut jotakin ja me kävelimme ääneti edestakaisin minutin taikka pari. Ovi aukeni silloin, ja Peggotty ilmestyi, viitaten Ham'ia tulemaan sisään.
KERTTU: Minä olin kutsuttu illalliselle. ALLI: Etkä sanonut minulle mitään. Minä odotin sinua niin kauvan, että luulin sinun jo menneen toista tietä kotiin. Siinä tapasi minut maisteri Lumme, ja me kävelimme vielä hetkisen pitkin sataman vartta. Ilta oli niin kaunis. Eikö totta? KERTTU: Taisi olla. ALLI: Oli niin kaunis. Kuu paistoi ja puut näyttivät niin suurilta ja pelottavilta.
Silloin, näin jatkoi Eeva, saimme eräänä päivänä kesäkuussa 1716 linnanpäälliköltä luvan vartioituina lähteä linnasta yhdessä ystävämme rovasti Cajanuksen, hänen perheensä ja Topiaksen kanssa. Me kävelimme noilla autioilla kaduilla; kaikkialla kohtasi meitä hävityksen kauhistus!
Enollani oli kaunis puutarha, jossa hän itse teki työtä ahkeraan, sillä hän piti paljon kaikista kasveista, ja siinä puutarhassa minäkin yhdessä hänen kanssaan aina olin työssä. Kesällä kävelimme joka päivä enoni mailla ja talvisaikana olimme hevosella ajelemassa, sillä enoni tahtoi kaikin tavoin voimiani vahvistaa. Hän oli lääkäri ja tiesi, mikä terveyttäni paraiten hyödytti.
Ja tytöt lupasivat tulla, ja »kauppaneuvos» oli ihmisistä onnellisin valmistaessaan vastaanottoa ja uneksiessaan sen seurauksia. Sillä hän uneksi, vaikka olikin kauppias. Mutta hän oli niin nuori... Ja pääsiäispäivänä aamupuoleen kävelimme niin Töölöön päin, tytöt ja minä.
"Hetken vaan, kun hän oli tainnoksissa", vastasin hiljaa. Me kävelimme hiukan eteenpäin, ja hän sanoi: "Mas'r Davy, luuletteko, että joudutte näkemään häntä?" "Se olisi kenties liian tuskallista hänelle", arvelin minä. "Minä olen ajatellut sitä", vastasi hän. "Niin se olisi, Sir, niin se olisi".
Muutamana aamuna kun kävelimme lehti- ja katajapensaisin kasvettuneella joenrannalla sa kummastelit hämähäkkien ihmeellisiä verkkoja, joita ahkerat hyönteiset olivat kutoneet tiheästi pensastoon.
Ukko ja minä kävelimme yhdessä kirkosta Koskelaan päin. Oli kovin lämmin päivä ja kirkkoväkeä ajoi maantiellä kosolta. Meidän täytyi niellä tomua ja sen vuoksi pyysi Koskelan Matti minun tulemaan kanssansa Uttilan mökkiin, "siksi aikaa kuin väki vähän hälvenisi", hänen sanoillaan puhuen. Minä suostuin pyyntöön ja me astuimme mökkiin.
Toisella kertaa, kun yhdessä kävelimme rantaa pitkin, hän äkkiä lausui: "Orpana Kitty, mr Wesleyllä on hyvin kehno ajatus siitä Jumalan lahjasta, joka sanotaan rikkaudeksi; hän katsoo sitä vähä-arvoisimmaksi kaikista asioista. Mutta minä puolestani en voi muuta kuin pitää sitä suurena lahjana, verrattomana etuna sille, joka vielä on nuori ja vapaa.
Viinitarha on suuren raittaisen kangaskappaleen näköinen, jossa raittoina ovat viheriät viiniköynnökset ja keltainen vilja. Miehet ja naiset, kumartuneina viiniköynnösten väliin, leikkelivät irti rypäleitä, jotka viskattiin suuriin koreihin. Setä ja minä, me kävelimme hitaasti pitkin viljan reunaa. Meidän ohi käydessämme kääntyivät viinitarhan työmiehet meihin päin ja tervehtivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät