Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Mutta varoja puuttuu. Auttakaa minua! Myöskin pikku tyttöseni lapsirukan tähden, jonka hyväksi niin mielelläni uhrautuisin mutta enhän koskaan jouda kun on niin monta huolta... Voi, jospa sinä voisit ymmärtää kokonaan ymmärtää kaipuuni saada jälleen kietoa käteni kaulaasi ja sanoa, kuinka äärettömästi pidän sinusta olinpa sanoa: omasta pikku papastani ... voi, eihän minulla ole milloinkaan ollut oikeata isää ja ystävää!
"Hän polttaa käsikirjoituksensa ja uutimet palavat", huudahdin ruveten mitä katkerimmasti valittamaan sekä heittäytyen epätoivoisesti ovea vastaan ah, mitä minun heikot käteni ja jalkani voivat paksuja lankkuja vastaan! ne eivät edes liikahtaneetkaan!
Minun "äärettömän taitamattomiksi" moititut käteni kuorivat perunat ja laskivat ne, vaikka vielä ujosti ja kömpelösti, isän lautaselle; minä riensin vetämään akuttimen eteen, kun aurinko rupesi kuumasti paistamaan isälleni otsaan, ja kun hän hetken perästä jälleen meni rakastettuun kirjastoonsa, huusin minä hänen peräänsä, että hänen kello viisi täytyi mennä herttuan luokse, ja kysyin, saisinko tulla ylös häntä siitä muistuttamaan.
ANNA. Ja niin äveriäs mies. LIINA. Minun käteni ja sydämmeni! Mikä rohkea hävyttömyys! ANNA. Vänrikiltä? LIINA. Kaikilta! ANNA. No Jumalani! Voi teitä! Sen tahtoisitteko täällä tytön työksi? LIINA. Pois, hupsu! Minun työkseni? ANNA. Mutta minä muistelen LIINA. Mitä muistelet? ANNA. Elämän ankaraa lakia! LIINA. Mitä huolin siitä? Nämät miehet, jaa, kas nämät!
Iikka oli myöskin tullut muiden kanssa ja koska hänelläkin oli jotakin tuotavaa, tahtoi hänkin näyttää tavaraansa ja veti esiin sukkaparin. »Hyvää päivää, emäntä», sanoi hän. »Näettekös, eikö ole vahvat sukat? Minä kerjäsin langat Siurosta ja kudoin niitä yöt ja päivät. Koko kylä teki työtä, enkä minäkään tahtonut olla muita huonompi. Katsokaa, miten käteni vielä vapisevat väsymyksestä.»
Kun sitte vielä lisäksi loukkasin käteni ja tulin kuukauden ajaksi työhön kokonaan kykenemättömäksi ja kun onnettomuutemme tähän aikaan joutui kukkuroilleen sen kautta, että vaimonikin sairastui, niin ajattelin: koska Jumala on meidät unhottanut, voinhan minäkin hänet unohtaa. Neiti Hyvönen. Kovin väärin teitte siinä, että heititte luottamuksenne hyvään Jumalaan! Häyrinen. Niinhän teinkin. Mari.
PELTOLA. Ah nyt vasta asia on minulle täydellisesti selvä. Antti hyvä, anna minulle selkään, anna oikein miehen kädestä, ja lyödään sitten kättä sovinnoksi. Minä pyydän sinua ANTTI. Minäkö antaisin teitä selkään? Ei eihän toki! Kaukana olkoon minusta vihan vimma ja koston himo tänä onnen ja ilon hetkenä. Tuossa, isäntä, käteni! Valmis olen sovintoon ja sitten on kaikki hyvin.
Sillä täällä ovat maan nisät; nämät vuoret, näet, jotka viiniä tuottavat." "Ja kuitenkin olen minä jo elämässäni nauttinut tulistuttavampaa juomaa." "Tulistuttavampaa juomaa? kenenkä pöydässä sitä joit?" "Eufratin virrasta." "Mitä juttelet?" "Se oli Ktesifonin tappelun jälkeen. Koko päivän olimme taistelleet. Käteni olivat verissä ja kasvoni hiessä.
Uni ei kuitenkaan tällä kertaa tahtonut tulla itkettyneisiin silmiini, ja vähäväliä puristin minä pienet käteni nyrkkiin huudahtaen itsekseni: »Miksi, miksi pitikin minun ottaa se onneton eversti?»
»Mutta minä annan teidät ilmi!» huudahti vieras. »Pettäkää vain minut, niin minä petän teidät. Jos minut otetaan kiini, tulevat he saamaan tietää kenen rahat ovat.» »No niin», vastasi kapteeni, »kun sen kerran täytyy niin käydä, niin ei sille mitään mahda. Kuudestakymmenestä guineasta teen siis sen. Tässä on käteni.» »Ja tässä on minun», lausui toinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät