Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Minulla oli yltäkyllin miettimisen aineita jokaisessa enemmän silmään pistävässä kohdassa tien vieressä. Kun katselin niitä kulkiaimia, joitten ohitse ajoimme, ja näin tuon hyvin muistetun kasvojen muodon kääntyvän ylöspäin, tuntui minusta, kuin kattilanpaikkurin nokinen käsi jälleen olisi kourinut paitani rintamusta.
Amtmannin rouvalla lienee ollut oikein päivällisen riittämättömiin varoihin katsoen, homeopaatiliisesti pieni pata, joka kiehui liedellä ja kaksi teurastettua pientä kyyhkyistä odotti sitä hetkeä, jolloin huolellinen käsi heidät pataan panisi oli niin hiljaista kyökissä, että voi kuulla sinne eksyneen hyttysen surinan ja sen heikot sysäykset akkunan ruutuihin.
Senkö tietäisin vain Tiedän enempi mie. Voin mä povata näin Aina edeltäpäin, Kuinka asiat käy, Joit' ei koskahan näy. Kas, se on aina näin: Jos te uskotte vain, Käy kyllä sinne päin, Mi on ennustamain. Mutta uskoa vaan Jos on vajavaltaan, Niin se turhahan käy, Eikä jälkeä näy. Neitisein, antakaa Käsi pieni mun luo, Että saan tarkastaa... Oi, kuin hieno on tuo! Siell' on viivoja ... aa!
Seuraavana hetkenä hän taas oli puun alla, ja pyyhki lipasta; ensin pienellä, kirjavalla nenäliinalla, sitten kädellä, varovasti ja hellästi, kuin olisi se ollut lihaa ja verta ja käsi puuta. Sitten hän aukaisi sen ja kurkisti sen sisään. Otti esiin sieltä pienen kokoonkäärityn kauluksen ja tukun painetuita lentokirjoja, pyyhki niitä ja pani ne viereensä päivänpaisteesen.
Me emme olleet huonompia kuin joku muukaan koulupoika; opimme waan hiljalleen mitä opetettiin. Se waan oli heti alussa huomattawa seikka, että Kallella oli ankara halu jäljitellä muiden käsi=alaa kirjoituksessa. Kun waan oli wähänkin aikaa, huihtoi ja raaputteli hän paperit täyteen kymmenien käsikirjoituksien jäljennöksiä.
Ja silloin tunsin kuin ois hellä käsi mun sydäntäni hivellyt ja silloin ma tunsin, tunsin: kunne elämäsi se teillä maailman on käyvä milloin, niin tääll' on olentosi juuret syvät vain täällä kertoo taru ihmeitänsä, vain täällä sydäntäsi lähestyvät sun muistos rakkaat kaikki kätköistänsä.
Kuolema sun kulkee edelläsi, kansain vereen tahrattuna käsi. Minne tulet, raunioita näät, tulet tallattujen kenttäin takaa. Siunaa maata, missä miehet makaa, siunaa leskien ja lasten päät! Niinkuin silmä vailla valoansa, niinkuin vuosi vailla suveansa, elämä sua vaill' on, vapaus. Niinkuin länsituulet hivelevät, niinkuin Arkadian armas kevät, niin on henkäykses kosketus.
Paulilla ei enää ollut omaa tahtoa; hän lupasi totella. Au revoir siis! kuiskasi markisitar ja katosi. Sill'aikaa oli kreivi Bernhard, ylpeänä ja hymyillen kuin riemuretkeltä palaava sotapäällikkö, kulkenut salongin kautta ja aikoi juuri poistua, kun käsi laskeutui hänen olkapäällensä ja eversti, parooni Sprengtporten seisoi hänen vieressään. Sananen vain, herra kreivi!
Mutta yhtäkkiä ne kaikki armottomalla tavalla rikottiin kova käsi tarttui kiinni hänen aseeseensa, ja tyly ääni ihan hänen korvansa juuressa huudahti: »Haa! Pasques-Dieu! uneliaasti te, herra knaappi, näytätte toimittavankin vartijavirkaanne!»
Päivän Sana
Muut Etsivät