Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
ILMARI. Kateinen matalan mieli, Mut' ylemmä pääsi nosta. ILVO. Minä päin sinua silmäelen. Minut loitsikin emoni Vasten silmiä kateita! ILMARI. Rakkaus väkevin loitsu, Pilven reunalla pitäjä Sinne ei karsas katse ylty. Mitä on tekeillä, Väinö? Ilmarin poven pajasta Eikö synny ehjä Suomi, Joka ei veljeä veristä?
Ja saapuu siihen myöskin laps mökkisen ahtahan, Ujostellen seisoin kesken tuon joukkion mahtavan. Lumouksissaan hän seisoo, ja linnan immyt tuo Hänehen niin vienon katseen kuin tähtösen tuikkeen luo. Hänt' oudot silmät seuraa, kenties joku karsas myös: Häävaatteit' ei ole ylläs; mikä täällä sun ompi työs?
Hänelle olisi tuhat vertaa mieluisampaa ollut, jos tyttö olisi ollut karsas, ja hänen kasvonsa olisivat olleet täynnä pisamia ja nyppyjä, juonteet jokapäiväiset ja karkeat tuon "omituisen" tytön. Tyttö pyyhkäsi irtonaiset kähärät otsaltansa päälaelle, jossa niitä palmikoitsematta ja suureen kimppuun sidottuna kampa piti kiinni.
Sillä sellaisia suurenmoisia laitoksia, kuin me täällä näemme, on Englanti täynnä, ja vähimminkin karsas saksalainen voi tässä kohtuudella kadehtia Englannin rikkautta. Joka puolella on laitoksia, joilla on äärettömiä varoja ammoin ajoista saakka.
Siellä heitä kyllä kohtasi yksi ja toinen karsas katse, sillä ihmiset eivät olleet tottuneet näkemään pojan ja tytön tulevan sillä tapaa taloon, vaikka heidän aikomuksensa olikin pitää yhtä elämässä ja kuolemassa, poika kulki muuten aina edellä ja tyttö, ujona ja lyhyin askelin, jälessä.
Havuiselta vuotehelta havahtunut seisoo Suomi, viha karsas kulmain alla, sydämessä synkkä kosto, vielä viittaa entis-yöhön otsallansa orjan merkki, räiskyy raivo hedelmätön, katajainen karvaltaan. Monet kansan parhaat pelkää: »Tuonko oisi maassa mahti? Silloin raukee raunioiksi kaikki valon valtalinnat.
Vastasi närkästyin näin Kreetan urhojen päämies: "Aias, riitaan, rettelöhön paras urho, mut uupuu mielesi karsas kuntoa muut' urohissa akhaijein. Kattila jalkoineen pane veikkaa tai iso malja! Veikan ratkaiskoon Agamemnon, Atreun poika, kell' etumaiset on juoksijat, niin älyn tappios antaa!"
Sen aina kiiluu karsas silmäkulma, kun riemuin metsälle ma ratsastan. Ma nään, on outo sille onnen huima, se tuntee tuskan, kaunan katkeran ja vihan, roudan saakka sielunjuuriin ei lempeä, mi lietsoo töihin suuriin. Ihailla itseään he ehkä taitaa, ei muuta: heill' on sydämessä jää. He päivää pelkää, itsens' ahtaiks aitaa, ett' ei vois jalous heitä lämmittää.
Päivän Sana
Muut Etsivät