Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Jussi liehui seiväs kädessä ja huusi: »Hös vaivattu!... Ahdistetaan se tuonne tallin tahi sontatunkion taa ja siellä hypätään kehnon niskaan!... Hös pahennus!... Elä laske, poika sinne! Potkaise kärsään!... Hös ryökäle!» Ja siinä kiireessä sieppasi hän täyden vesiämpärin, paiskasi sen porsasta kohti ja kaatui itsekin huutaessaan: »Elä laske, Ihalainen, sitä reikään! Lyö seipäällä, jos yrittää!»
Ja lopuksi sanoi hän suoraan puhuen suunsa puhtaaksi, että hänkin jo aikoja sitte oli havainnut minun karsaan arvostelukykyni, ja että minun nopea ymmärrykseni ja hyvä muistoni jo aikoja sitte olivat saaneet hänen oitis ajattelemaan, ettei minussa juuri ollut mitäkään suurta tekeillä, ja näiden selvien virheitten johdosta aivoissani en kelvannut hallitsemaan tärkeämpätä virkaa.
Mut niin nyt kasvava polvi Sulta jo johtoa saa tielle, mi kunnian on! Nousee aikakin uus: niin maass' on miehevä kansa, Ei suku ryömivä vain, eipähän orjia myös! Murheet pois! ei raukkana sun sovi kaihota karsaan Onnea naapurien, vaikkapa vertyvi maa: Rauha se unnuttaa, mut taistot kansoja joustaa, Nuorena säilyttää, intoa, tarmoa tuo.
Sanoo vain esimerkiksi näin: »No, moron, mikä käteen, se kärsään», ja istuu taas tuolilleen pöydän päähän, kuuntelee laitoksiaan, sivelee viiksiään ja tuntee syvästi sydämessään, että hän on, niinkuin on sanottu, suuri, jalo, ylevä mies.
Täällä on meillä kaikkea yltäkyllältä, miksi ette syö ja juo mitä haluttaa? me emme kiellä teiltä mitään, sillä te olette niin hywä; te olette kowin laiha!" sanoi wanhempi waimo. "Laiha!" sanoi olento kummastellen ja loi samassa karsaan katseen heihin. "Se ei rikastu, joka herkullisesti elää. Tämä wesi on minulle kylläksi."
Emännän tuodessa toisen kerran kahvia, kysyi Tapani: "Onko isäntä kotona?" "Tuolla hän on pirtissä. Hänkin parhaillaan särpää kahvia." "Oikeinko se särpää?" sanoi Tapani ja nauroi. "Mitäpäs se tekisi kuin särpäisi, kun on edessä. Kun käteen, niin kärsään", sanoi emäntä taas tutkivasti silmäillen Tapania ja nauraen että pulleat rinnat hytisivät mukaan.
Hän syrjään sitten silmät käänsi, katseen loi minuun karsaan, painoi päänsä, syöksyi sokeiden muiden lailla maahan multa. Oppaani lausui: »Herää ei hän enää, ei ennen kuin soi torvet tuomiolle. Vihollisensa valtava kun saapuu, he kukin löytävät taas haudan himmeen taas saavat lihallisen hahmon, ruumiin, ja sanan kuulevat, mi kaikuu iki.»
Hän joukkoani johti, Edustain mua ja mun arvoani; Ken siinä asemass' on, rohjennee kai Sanoa teitä veljeks. GONERIL. Hiljaa, hiljaa! Enemmän häntä nostaa oma arvo Kuin teidän antamat. REGAN. Mun oikeuksiini Puettuna hän parhaan vertainen on. ALBANIAN HERTTUA. Niin silloin korkeintaan, jos nais hän teidät. REGAN. Useinpa iva ennustukseks kääntyy. GONERIL. Hohoo! Se ken sen sanoi, katsoi karsaan.
Jussi huusi Antille: »Ahdista sieltä seinän puolelta!... Elä laske sieltä ryökälettä pois!...» »Se menee!» valitti Antti. »Elä laske!... Juokse eteen!... Potkaise kärsään paholaista, jos yrittää!... Poika!... Elä laske vietävää portista pakenemaan!... Hös, senkin halvattu», reuhasi Jussi liehuen seiväs kädessä. »Lyönkö minä tällä seipäällä?» pyysi jo Antti.
»En minä tiedä... Vaan ei siellä ole sitä tohtoria, joka siellä lasareetin pihalla oli», selitti poika, ja Jussi rohkaistui: »No sitten mennään!» Silloin alkoi vielä ankarampi ajo kuin ennen. Jussikin jo sanoi: »Jos ei siinä muu auta, niin annetaan seipäällä kärsään, jotta töllöää siihen paikkaan.» Nousi huuto ja rymäkkä. Seipäät heiluivat ilmassa. Näytti aivan kamalalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät