Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Ampiaiset ja turilaat surisivat heidän ympärillään, ja hävyttömät kärpäset istuivat heidän nenilleen, mutta makaajat ne vain hikoilivat ja pursuivat ikäänkuin heillä ei olisi ollut tuntoa laisinkaan. Viileässä metsässä on kaikki niin hiljaista kuin keskellä yötä.
Helmikin oli tuotu ulos; hän makasi pienissä vaunuissaan puun varjossa, valkoinen harsovaate peitteenä, ettei kärpäset eikä itikat päässeet puremaan. Joka kerran kuin hän vähänkin liikahti, Miina heti oli valmis heiluttamaan vaunuja, samalla kun hän varoitti muita olemaan hiljaa. Ja niin Helmi aina vaipui uneen takaisin. Sillä välin järjesteli Miina pöydälle kuppia ja muita kahvikaluja.
Sisään astuva rouva huokasi raskaasti, katsellessaan ympärillensä huoneessa: hänen kasvoistansa saattoi nähdä, että hän tällä hetkellä ajatteli rakasta äiti vainajaansa; tämän eläessä eivät nämät huoneet olleet noin likaisia, noin epäjärjestyksessä; kärpäset eivät lentäneet ihmisten silmiin, eikä pöly peittänyt huonekaluja.
»Kaunis hänestä vaan tulee, se on varma, kaunis kuin kukkanen», sanoi Eevi kumartuen kätkyen puoleen karkoittaakseen kärpäset pienoisensa kasvoilta. »Mutta», jatkoi hän sitte, »mene nyt, Maija, kahvia keittämään, että on kaikki valmiina, kun pastori tulee rippikoulusta.» Kupit olivat pöydällä ja Maija oli juuri kahvipannunkin viereen asettanut, kun Heikin askeleet kuuluivat etehisestä.
Ewelynin täytyy kärsiä paljon enemmän, kuin hän koskaan on minulle ilmoittanut. Ei niin, kuin hänen olisi suoraa vainoa kestettävänä, vaan tuommoisia jokapäiväisiä pikku-kiusallisuuksia, joita useasti voi olla paljon vaikeampi kärsiä; noita nimettömiä pikku-harineja, jotka niinkuin kärpäset ryhtyvät juuri semmoisiin tasaisiin ja maltillisiin olentoihin kuin Ewelyn.
Muutamat kärpäset käyttivät heti kohta hyödykseen tätä onnellista tilaisuutta ja asettuivat hänen suunsa pieliin. Itikka istui hänen otsallensa, levitti säännöllisesti jalkansa ja verkalleen pisti kärsänsä hänen pehmeään ihoonsa. Sekainen punatukkainen ja parrakas pää ilmaantui oveen, pilkisti useampia kettoja ja astui konttoriin tuoden mukanaan jotenkin ruman vartalonsa.
Lempeä, rauhallinen hymy leikitteli hänen suunsa ympärillä, suuri sanomalehti oli vaipunut polvelle; avonaisesta ikkunasta lenteli edestakaisin surisevat, iloiset kärpäset, arkailematta istahtaen hänen paljaalle päälaellensa ja kutittaen häntä nenän alta.
Kuin kärpäset hyökkäämme ruutuhun päämme, Näet siivet on meillä, ja lentäviks jäämme! Me hyrräämme, ryömimme koitos ja tulos Ja hyrräämme taas, ei muuta kuin ulos! On toivomme mailma puutarhan puolla, Tuoll' leyhkivät tuulet, ja luonto on tuolla. Niin hyökkäämme jälleen ruutuhun päämme, Kai estekin särkyy, jahkapa näämme! Mut ääressä pöydän salissa siellä Muut kärpäset juhlii ja useimmat vielä.
Vasta päästyään lähemmäksi ihmisiä, jotka olivat, kuten kärpäset sokerin päälle, liimaantuneet kiinni huonetta kahtia jakavaan verkkoon, ymmärsi Nehljudof mistä oli kysymys. Huone oli jaettu kahtia ei yhdellä, vaan kahdella rautalankaverkolla, jotka ylettyivät katosta maahan asti. Näiden verkkojen välillä käyskentelivät vartijat.
Maaherra, kenraali Carpelan istui eräänä rasittavan lämpöisenä kesäpäivänä virka-huoneessansa raskaasta ilmasta ja paljosta työstä suuttuneena. Ympärillänsä istui kirjottavia herroja, kaikki ääneti, arvossa pitäen maaherran pahaa mieltä ja rypistynyttä nenää, jota vaan kärpäset eivät muistaneet välttää.
Päivän Sana
Muut Etsivät