Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Aino silloin riistää ristit rinnoiltansa, helmet kaulasta karistaa ja jättää ne maalle maan hyviksi, lehtohon lehdon hyviksi sekä menee itkien kotihin. »Kuinka kaunis tämä runon kohta!
Nuori herra, sanoi Lauri yksinkertaisen arvokkaasti nuorelle kreiville, joka seisoi siinä liikutettuna ja hämmästyneenä, te ehkä joskus jätätte pojan jälkeenne. Pitäkää huoli siitä, että hän perii teiltä nimen, joka karistaa maahan aseet hänen vihollistensa käsistä ja voi lämmittää jälkeentulevaistenkin sydämiä!
Ja kaikkea tätä hyvyyttä ajatellessa sulaa hänen mielensä niin, että leukaa vetää vääräksi ja täytyy karistaa kyynel silmästä. Hän pujottelee kulkiessaan kaitaisia, sekavia karjanuria, jotka pilkkomattomina kiertelevät soiden rantoja ja metsän rinteitä ja joita eivät muut ihmiset näytä koskaan kulkeneen.
Ajetaan pois muiden keskestä, kierretään jäällä, palataan taas takaisin. Taas käy se kaulaan, ojentaa kättä, ja nyt poika iskee vastaan. Vieras repäisee rinnuksen, auki, karistaa suitset päästä, jättää vain päitset. Poika sitoo rekensä aisat yhteen ja alkaa mennä, sitä takaa työntäen.
Epäilemättä hän halveksi itseään. Mutta hän oli aina pitänyt niitä tekojaan tai luonneominaisuuksiaan, joita hän ei syvimmän tuntonsa edessä voinut hyväksyä, vain hauraana, tilapäisenä kuorena, jonka hän voisi karistaa päältään milloin tahansa, kun vain joku oikein tärkeä asia vaatisi sitä. Mutta olisiko hänessä tuota tarmoa?
Marjan kukat panee halla ja karistaa ne maahan. Lintujen pojat paleltuvat pesiinsä, sill'aikaa kun emo hakee hyönteisiä, jotka ovat uudelleen kohmettuneet talvellisiin kätköihinsä. Pääsky värisee ja näkee nälkää, eikä kuku käkikään, vaikka olisi sen paras kukunta-aika. Kesä oli innostunut tulemaan. Mutta se oli tullut liian varhain. Nyt se ei enää jaksa ylläpitää omaa riemuaan.
Eikä tapa ... oletko vaiti siinä ... ei hän ole luutakaan vikuuttanut, vakuuttaa isäntä juostuaan muiden mukana tarkastamaan Tahvon jalkaa. Nuoriin se mies! Käykää kiinni, ennenkuin pääsee karkaamaan! Miehet hyökkäävät rukiin läpi Junnun kimppuun, tarrautuvat kiinni, mutta kertapyöräyksellä karistaa hän heidät luotaan. Antakaa te Junnun olla aloillaan elkääkä sotkeko ruista!
Hän vaan näytti tyytymättömältä ja katseli maahan. Maria ei ole muiden luontoinen, lausui vihdoin nuorukainen. Hän piti velvollisuutenaan puhua Marian puolesta kun tämä ei voinut tehdä sitä itse. Mutta kokenut soturi ei edes luonut silmiänsä Husulaan, mutisi vaan itsekseen: Lumi karistaa kevään lehdet, tuli polttaa ne, ja kuolema on kaiken loppu. Nuo synkät sanat eivät vaan koskeneet Husulaan.
Miksen ole vapaa! ajatteli hän, ja ravisti olkapäitänsä, ikäänkuin olisi hän tahtonut karistaa painavan ikeen niiden päältä; onneni ja kohtaloni liittyisi muutoin tämän neidon onneen, hänen, jonka muoto kauan on ollut keskuksena siinä tulevaisuuden kuvassa, johon suuruus, valta ja rikkaus muodostavat kehyksen.
»Mutta...» jatkoi hän vallan toisella äänellä, »voittekos arvata, mitä minulla tässä on?... Varovasti ... se on näet hauras ... multaa ei saa karistaa pois juurien ympäriltä!... Se on clematitis ... mutta ei mikään tavallinen puutarha-clematitis ... ei, vaan clematitis dalmatica ... erityisen merkillinen vaivaislaji, jota ei tavata juuri muualla kuin siellä kotimaassani... Alussa en tahtonut uskoa ensinkään, että ... keväästä asti olen minä tätä pitänyt silmällä ... mutta katsokaas sen vartta ... ja kukkasia... Se tuoksuu kuin survotut mantelit, eikö totta?...»
Päivän Sana
Muut Etsivät