Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. syyskuuta 2025
VIKTOR. Hän oli oikeassa. SYLVI. Ah, nyt minulle valkenee! Sinä tanssit kotiljongin hänen Karin Löfbergin kanssa sen jälkeen kun minä olin lähtenyt. Hän heitti verkkonsa sinun eteesi ja sinä tartuit ansaan. Olit heti valmis pettämään minut. VIKTOR. Hyvästi, Sylvi ! Minun täytyy lähteä nyt. SYLVI. Eikö sinulla ole mitään muuta minulle sanottavaa? VIKTOR. Ei. nyt.
ELIN. Sinähän olet myötäänsä lattialla, Karin. Saat tanssia niin paljon kuin ikinä tahdot. Miekkonen! Olisinpa minä sinun sijassasi ! ANNI. Sylvi on tavattoman sievä valkoisessa harsossaan, eikös ole? KARIN. Sievä? Kaikkea muuta! ALMA. On kyllä, Karin. Minä en ole vielä koskaan nähnyt häntä niin kauniina. Tuo morsiuspuku sopii hänelle mainiosti. KARIN. Päinvastoin! Se ei sovi hänelle ollenkaan.
AKSEL. Mitä sanotte? Sylvikö kotiin? Eikä odottanut minua. ALMA. Joutukaa jälkeen. Ehkä saatte hänet vielä kiinni. AKSEL. Kuinka hän on ajattelematon. ELIN. Kotiljongi alkaa. Kenen kanssa sinä tanssit, Karin? KARIN. Herra Hovingin. Saanko luvan? KARIN. Te näytätte niin hämmästyneeltä, herra Hoving. VIKTOR. Minäkö? En suinkaan! KOLMAS N
Mutta jo olivat miehet osansa ottaneet. Kun pappi oli ruokaluvun lukenut, jota kaikki muut paitsi Kari kädet ristissä kuuntelivat, nousivat miehet pöydästä. Näin olemme Karin kanssa miettineet, ilmoitti Martinus Olai ruualta noustua. Jakaudumme kahteen osaan. Toinen joukko sauvoo venheet, kaksi tai kolme miestä venheessään, Korpikosken niskaan Korpijärven päähän ja ottavat venheisiin lisä-eväitä.
KARIN. Viktor voisi mielestäni tehdä niinkuin hän itse parhaaksi näkee. SYLVI. Niin minustakin. Lupaa vaan, ettet sano yhtään sanaa, et myötä etkä vastaan. Lupaatko sen Alma? ALMA. No niin, sen voin luvata. Vaikka minua kovin peloittaa. SYLVI. Kiitoksia, Alma kulta. Nyt olen rauhassa, sillä nyt tiedän, että hän tulee. ALMA. Ei hän kumminkaan saa viipyä kovin kauvan
Paperi hänen edessään sisälsi palotarkastuskertomuksen *Vennu Karin* rakennuksista, jotka olivat vakuutettuina Maalaisten paloapuyhtiössä 2 000 markasta, mutta todellisuudessa olikin palanut *Ville Karin* rakennukset, joita ei oltu vakuutettu missään.
Tulipa niiden joukkoon upseerikin ja nosti kiikarin silmilleen. Silloin ei Hinkin todellakaan auttanut muu kuin ruveta ongelle. Hän pysäytti veneen karin reunaan ja istui selin rantapatteriin, sivahuttaen siiman ulapalle päin. Saatanan kilohailiako tässä olisi aikaa vedellä! kiroili Hinkki.
SYLVI. Sitä en sano. KARIN. Vai niin ? Vai et sano? Sitten kai saa itse arvata lopun. Hän oli täällä äsken, kun me soitimme, eikö niin? Vai aijotko kieltää? SYLVI. Entä sitten? Mitä se tekee, jos olikin? Ja mitä se teitä liikuttaa? KARIN. Jos sinä, naimisissa oleva nainen, salaa seurustelet nuorten miesten kanssa? Ei, luonnollisesti ei se asia meitä liikuta.
Siinä oli ensimmäinen väijymäpaikka Kuisman ja erään toisen miehen hallussa, mutta vähän matkaa heistä ylempänä harjulla oli Jorma piiloutuneena ison hongan haarukkaan varmasti päättäneenä antaa Karille merkin, jos hän vaaraa aavistamatta tästä surmansa suuhun syöksyisi. »Tappakoot sitten minut, jos tahtovat, mutta Karin pelastan» oli ukko mielessään päättänyt.
Silloin sama ajatus taas tuli heidän mieleensä, joka kohosi yli surun yhtä valoisena ja iloisena kuin aamu-aurinko yli lumitunturin, ja he astuivat rohkeasti Bergslieniin, mutta auringonsäteet loivat juhlallisen valon Olli-pojan ja Knapstadin Karin hiljaiseen morsiuskammioon. Lukne-talo.
Päivän Sana
Muut Etsivät