Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. syyskuuta 2025
Vaikka samapa se! Luulkoot mitä tahansa. ELIN. Minä kyllä koetin puolustaa sinua, sillä minä en sitä uskonut. Hyi, minä en voisi koskaan uskoa sinusta niin pahaa. KARIN. Oikeastaan tulimmekin tänne juuri sen johdosta. Minä en, näes, voi ymmärtää, mistä sinä niin raivostuit minuun eilen. Mitä olin sinulle tehnyt? Tahdotko olla hyvä ja selittää? SYLVI. Oh, eihän se ollut mitään. Ei kerrassa mitään.
Kun ajatus oli eleimmällään, täytyi hänen mennä kaapin luo, ottaa esille ja laskea killinki killingiltä kuinka kassa karttui. Olisipa melkein luullut että isäpuolen nylkyri luonto oli häneenkin tarttunut. Torger oli miltei tykkänään jättänyt pojan Karin huostaan. Hän tiesi että Jon siten oli hyvässä turvassa, vaikka Kari opettikin häntä viulua käsittelemään.
Sinä talvena koitti Jon päästä niin usein kuin mahdollista Karin pariin. Hän kyseli hänestä muiltakin, kun niin voi tapahtua, eikä hän kuullut muuta kuin että tyttö oli kaikin puolin hyvä. Ainoa oli, että hän oli hyvin hiljainen luonnollaan.
Ei suinkaan hän tule kotiin virastosta, ennenkuin kolmelta? SYLVI. Ei ennenkuin kolmelta. Tule takaisin, tule, rakas! VIKTOR. Sen teen. Täsmälleen tunnin päästä. Hyvästi, rakas, oma Sylvini! Hän tulee takaisin! Tunnin päästä on hän täällä taas. Oi, kuinka minä häntä rakastan! KARIN. Katsos nyt, täällä hän vaan kävelee kaikessa rauhassa. Minkätähden et avannut ovea äsken, kun soitimme?
Torgerista tuli nyt samanlainen kuin isänsä oli, hän ei koskaan pyrkinyt kotipitäjästä pois, vaan tahtoi kernaimmin olla kotona Karin luona. Sillä ei ollut ketään, joka olisi ymmärtänyt hänen soittoansa niinkuin hän, ja hänen kanssaan voi hän puhella tekemistänsä lauluista.
Ja senkötähden ? Voi, sittenhän te olettekin oikein ystävällisiä. Ja sinä myös, Karin? Senkötähden sinäkin tulit? KARIN. Niin. Ja oli minulla vielä toinenkin asia. Tulin lausuneeksi sinulle kovia sanoja viimein. Voisitko antaa ne anteeksi, ja unohtaa pois kaikki? SYLVI. Oi, niin mielelläni! Niin kovin mielelläni. En niitä ole muistanutkaan sen koomin.
MARGARETA. Isämme, nyt maalaatte liian karkeasti ja meidän kurjain levottomuus kiihtyy. CONON. Seisot toki vakaana vallan, tyttöni. MARGARETA. vaihka vavahteleekin sydän. Mutta enemmin vielä kärsii pieni, kurja sisareni tässä. KARIN. Ah mun isäni! tämä hurja vihollinenko voittaisi ja tulisi meidän herraksemme?
Ja sillon hän, kuinka rakkauden palava ja kuitenkin kuinka olentonsa, käytöksensä jalon sankarin! Ja lujasti syleillen hän heitti sun äitimme helmaan; mutta ah, te mahdatteko vielä kerran syleillä! MARGARETA. Niin toivokamme. KARIN. Mutta voi jos hän kaatuu!
Sinä joit liiaksi eilen, Torger, sanoi Karin, kaataen hänelle kahvia. Niin tein, Kari. Se on pahin, mitä voit tehdä. Muistanet kai mitä isäsi sanoi? Kyllä minä sen muistan, vaan en ollut omassa vallassani. Mitä joutavia, minä kyllä puhun papin kanssa siitä. Ethän vain mene papin puheille? Menen kyllä, nyt hän kerran saapi kuulla totuuden. Oh, Kari!
MARGARETA. Katselinpa äsken tuolta käänteestä kohden kaupunkia matkan, mutta en nähnyt siellä ketään. CONON. Esteitä on ehkä astunut hänen eteensä; mutta eihän ole hänen liikuntonsakaan juuri kärpän. Tuskin, luulen minä, panisi hän tallukkansa travaamaan, vaihka leimuisi tupansa tulessa, kuin raukka maamme nyt. KARIN. Ah, niin on siis jo laitamme!
Päivän Sana
Muut Etsivät