Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 15. syyskuuta 2025


Niin pitkälle kuin hän muisti aikaa takaperin oli tuskin kulunut kolme päivää ettei hän ollut Karin kanssa puhunut, joku onnettomuus oli varmaan tapahtunut! Ja kun ilta tuli ja päivän toimet olivat päättyneet, otti tyttö mukaansa sekä yhtä että toista ruoka-ainetta ja lähti ripeästi astumaan jäätyneen lumitunturin yli.

Tuletko sinä koulusta? kysyi hän sitten, ja oletko ollut ahkera ja saanut kiitoksia, koska olet noin iloinen? Minä näytin hänelle arvostelukirjani, sillä katsohan, Karin, tänään olen saanut kiittävän sekä ahkeruudessa että käytöksessä.

Ja kauhean ruma on hänen pukunsa sitäpaitsi, se täytyy teidän myöntää. ANNI. Minusta se on erinomaisen hieno ja komea. ELIN. Karinin pukuun sitä ei kumminkaan voi verrata, ei likimainkaan. Eikä hän muutenkaan ole niin kaunis kuin Karin. KARIN. Ja oletteko huomanneet, kuinka hän käyttäytyy tänä iltana? ANNI. Niin, hän näkyy olevan kovasti ihastunut sinun veljeesi, Alma. KARIN. Oikein se hävettää.

Mutta sodan ilmoitus tuli, loimo ihana sielussani mun voitti väkivalloin, ja minä tunnustin mun lempeni. Ah, en ymmärrä kuinka oli laitani! Mutta minä tahdoin antaa korkeimpani täällä uhriksi isäinmaalleni; sillä Suomi ja Anian he olivat minusta yhtä ja minä olin sankarin morsian. KARIN. Mi soma, ihmeellinen hetki; se oli sitten aamu tahi päivä tahi illan hämäränaika!

Karin Löfberg on vapaa, hän on rikas, hyvästä perheestä, erinomaisen »sopiva» aviosiippa nuorelle miehelle. Oh, sinä olet niin viisas, niin järkevä ja erehtymätön, että voisin vihata sinua. ALMA. Ja sinä taas olet nyt niin ärtynyt, ettet tiedä mitä sanot. SYLVI. Kyllä olitte valmiiksi tuumanneet kaikki jo eilen illalla. Karin Löfberg ja Anni Vidgren ja sinä.

Viimeinen, mitä hän pyysi Karin tekemään, oli se, että hän säästäisi äyriä ja keräisi kokoon hyvinä päivinä, kun perhe vielä oli niin harvalukuinen. Ja jos hän vielä voisi saada Torgerin aikanaan ryhtymään johonkin hyödylliseen toimeen, niin olisi hyvä.

KARIN. Voi sinua, Anian, kuinka taisit olla niin miehuuton, niin unohtaa isäinmaan onnen. Oi, minä en tahdo sinua nähdä enään! CONON. Mene, ja älä koskaan enään toivo mun tytärtäni. MARGARETA. Toki on hän vimman mies ja haastelee katkerretusta sydämmestä. Mutta miksi tuomitsisimme häntä kuulematta?

Pajata, taatto, pajata, harvoin käyt, mutta viisaita puhut. Hupainen on sinua kuullaksemme. Puhellessaan oli Jorma kannelta sormiellut ja säveliä juoksetellut. Laulamme, Kari, ei ole viikkoihin taas virsikkäin oltu, virkkoi Jorma. Laulakaatte! kehoitteli Karin äiti. Laulamme, kun äiti säestänet.

Elokuussa v. 1884 tuotiin Aleksejevskin ja Trubetskoin varustuksissa istuneet ja sittemmin sieltä Karin vankilassa pakkotyössä olleet kymmenen vankia meidän linnaamme; usea heistä oli jo useampia vuosia ollut tyrmässä ja pakkotyössä ennen kun asiansa ratkaistiin.

Ei soi kannel enää Karin talossa kostoa katkeraa hänkin hautoo. Nouskaa suksillenne! OLAI Paloivat sukseni ILPOTAR Saat minulta sijaan ... ottakaa meiltä! JORMA Sinulta?

Päivän Sana

nakerrusta

Muut Etsivät