Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Niin, jos ei vaan ole kovin mielesi paha, niin jää kotiin minun avukseni. Minähän olen tullut talkoihin ja teen sitä työtä, mitä annetaan, vastasi Hetvi. Oikeastaan esteli emäntä Hetviä sentähden, ettei tämä olisi sattunut joltakin tyttöhupakolta kuulemaan tuota Törsövän Tanelin kamalaa kalajuttua, ja vielä senkin vuoksi, että sitten oli aikaa ja tilaisuutta osoitella Hetville talon rikkauksia.
Neljä miestä, hänen isänsä etupäässä, piti kyllä siitä kiinni, vaan kamalaa oli kuitenkin nähdä kuinka uljas lapsi rohkealla hyppäyksellä heittäysi syvyyteen. Köyden solmut voisivat heltyä, korppi-kotka voisi repiä häntä palasiksi, hänen päänsä voisi sattua johonkin kallioon ja musertua! Oli jumalaton teko Stromminger'ilta noin leikkiä lapsensa hengen kanssa.
Mutta kristityt maahanpaniaiset tekevät usein sen vaikutuksen, ettei tämä koettelemus tulekkaan ylhäältä, vaan 'maan tomusta'." "Mutta asia on nyt kerran niin", sanoi Rob, "että kuolema on jotain kamalaa, eikä se muuksi muutu. Sitä ei voi kiertää eikä kukkiin pukea, koko luonto sitä kammoo."
Ja miks'ei myöskin jokaista työmiestä vastaan kaikissa muissakin tehtaissa ja myllyissä! Todellakin, eiköhän suhde ollut sama kaikilla teollisuuden aloilla? Ja jos niin oli asian laita, silloin koko yhteiskunta oli valhetta. Minä kauhistuin omia johtopäätöksiäni. Se oli liian kamalaa ollakseen totta.
Laskien samaa matalaa, kamalaa, surkeata vaikerrusta shaaliinsa, lähti hän pois. Kun ovi sulkeusi, katseli pikku Em'ly meitä kolmea hätäisellä tavalla, kätki sitten kasvonsa käsiinsä ja rupesi nyyhkimään. "
Tee Sun rakkautes mulle oikein tuttavaksi, Kirkasta se sydämessän' aivan kirkkahaksi! Rakkaudestas, Herra Jesus, olkoon kiitos Sulle! Kuuliaisuutta uutta Sua kuulemaan suo mulle! Kamalaa iloa. Kussa synti on suureksi tuttu, siinä on armo ylönpaltiseksi tuttu. Jesuksen kuolo katkera On mulla ilon aiheena. Myös iloitsen, kun tiedän sen, Ett' olen suuri syntinen.
Hänen sulhasensa kuului yhteen niistä kolmesta uskottomasta rykmentistä, jotka tekivät kapinan. Hartman ja minä söimme aamiaisen ruokailuvaunussa. Taivas oli pilvessä, ja juna syöksyi kuin ukkosennuoli läpi aamuhämärän. Yksin ne neekeritkin, jotka palvelivat meitä ruokaillessa, tiesivät, että jotakin kamalaa oli tulossa.
Mutta vanhan Kurjen silmissä ei näkynyt muuta valoa, kuin synkän keston kamalaa loistoa. Tukevalla kouralla hän nosti Totkin kahleinensa rekeen ja istui ajamaan. Muut seurasivat. Ensimäisen selän jäitä ajettuansa kulkijat tulivat metsä-taipaleelle, josta pian keskellä jylhää saloa aukeni vähäisempi järvi.
Niitä ruottalaisten hännänheiluttajia ja kirkonrepijöitä... Kuinka se isäskin, järkimies, niin hulluksi on tullut? Tiedä. Kamalaa. Onko se sitte niin kamalaa? Isä sanoo ettei hän niitä kaupunginherroja ainakaan auta valtiopäiville. Sopivampi on panna tuttu mies, sanoo. Tuttu mies... Tämä arvatenkin, tämä... Niin kai isä ajatteli. Mitäs te äänestätte?
Tuossa talossa ei toisen pytingin katolla ole torneja ensinkään", huudahti muudan matkamies towerilleen, osoittaen kädellänsä Kämälää kohden. "Eipähän, näemmä, ole, mikä hänessä siinäkin lienee?" sanoi huomautettu. "Mikäkö syynä? selwähän se asia on", puuttui kolmas puheeseen. "No mikä...? Anna kuulla", sanoiwat toiset uteliaat.
Päivän Sana
Muut Etsivät