United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Huokasi salolla honka: "Mitä sie minusta tiedät?" Paasi vahva paukahteli: "Itse painu paatoseksi!" Tiuskutti tiainen puusta: "Lie hyvä sivulta surra!" Käärme kankaalta kähisi: "Ota itse orjan muoto!"
Sinun on paikalla peräyttäminen sanasi ja yhdistyminen Marttalan Matin, tämän kelpo pojan kanssa", sanoi Mauno ja hänen äänensä oikein kähisi harmista ja vihasta. "Ihmisen kelvollisuutta ei voi, isä kulta, todistaa ennenkuin kunkin kuoleman jälkeen.
Maailma musteni hänen silmissään, tulikipinöitä hän näki lentelevän. Hän juoksi sängyn luokse, pudisteli Gunhildia kädestä ja kähisi: "Se on valhe! Se on valhe! sellaista ei tapahdu! Se on valhe!" Mutta Gunhild loi silmänsä ylös, ja ne olivat niin täynnä tuskaa ja kipua, kuin olisi hän jo ollut kadotuksessa.
Emäntä taas toivoi avaran ruishuuhdan tuloilla saatavan varsinkin puolet kauppamiehen tavaroista Huuhkavaaraan siirretyiksi, sillä olihan sanomaton häpeä, kun hänellä, perintötalon emännällä, ei ollut yhtään silkkihuiviakaan, vaikka jokaisen loisakankin päässä nyt jo semmoinen kahisi; ja vieläkin suurempi häpeä oli se, ettei Iska enää sanonut heidän kannattavan aamusellakaan kahvia juoda, vaikka sitä joka torpassa keittää turuutettiin pari kolme kertaa päivässä.
Tässä on avain suulla, ei minun tarvitse muuta kuin vääntää se ympäri ei ole murtovarkautta, jos menen ylös ja vien luotettavaan kätköön sen, mikä oikeastaan minulle kuuluu." Minä en käsitä, miten minun onnistui niin nuolennopeasti luikahtaa hänen ohitsensa, temmata avain sala-oven suusta ja pistää se taskuuni. "Käärme", kähisi hän hampaittensa välistä.
Totisena, kärtyisen näköisenä, syvässä suru-puvussa, joka pitkänä loikkona kahisi hänen perässään, kulki hän käytäväin ja tyhjäin suurten salien kautta, kamari-rouvansa ja ruhtinaan hovi-mestari perässänsä. Tulleena ovelle, joka vei hänen yksityiseen huoneeseensa, seisahtui Klairon ja kääntyi, vähäisesti nyökäten, hovi-mestariin.
Mutta luolassa hän uudelleen hämmästyi, nähdessään siellä vanhan kiviharmaan akan, jonka murhepoimuisia kasvoja varjosteli surunharmaat hajahapset. Pakene, ihana ihmisen tytär! huusi hän kähisten, pakene surman suun ovelta, jos tahdot pelastua! Kuka sitten olet? Vastaa! virkkoi prinsessa. Olen elämän viimeinen varoitus kuoleman portailla; olen jättiläisen emo, kähisi akka.
Siellä vallitsi vieras, salaperäinen henki siellä oli hiljaista ja äänetöntä kuin sinettien takanakin... Mutta kahisi metsässä; punaruskean ja valkoisen kirjava jotain liikkui siellä ja samassa tuli äkkiä kaunis majesteetillinen sarviruunu näkyviin puitten välissä; kaunis metsäkauris oli kesy ja rohkea: elävät tulivat niitylle ja katselivat minua pelkäämättä lempeillä silmillään.
Latun emäntä nauroi että vatsa hytkyi. »Niin se vain sanoi, ettei hänellä ole, ja meni tiehensä kiireesti, että silkkinen hame kahisi», toisti emäntä. »Olisit mennyt köyhäinhoitoon» tuumi Nikkilä. »Viimeksi minä sinne menen.» »No tosi se on, että viimeksi siihen kelkkaan istuu», toisti Latun emäntä. »Sinne en soisi pahinta vihollistanikaan. Eikä vielä hätä tämän näköinen.»
Hän tuskin sai enää ääntä kurkustaan. Tuossa on viisi hirttä poikki! kähisi hän ovea osoittaen. Mene! Ulos! Minä menen, silloin kun minä tahdon tästä talosta, sai hän vastineeksi. Minun vaihtoni on täällä tehnyt keskimäärin 100 miljonaa vuosittain. Laskekaa itse, mitä pankki on ansainnut siitä! Ulos! Hyvästi! Ja hyvästi ijäksi, vanha juhtinahka!