Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Sakari ilmoitti olevansa se odotettu ja samalla jyrkästi, vakuuttavasti lausui: »Mutta tämä onkin surutonta ja paatunutta pitäjää ... tämä teidän.» »Ka», mukaili Pietiläinen vakavana ja jatkoi: »Eihän täällä erityisesti herätystä ole ollut. Se tahtoo maailma vain meitä itsekutakin vetää.» Niinpä kyllä. Kuin vakavasti mietiskellen hän toki selitti: »Mutta joitakuita uskovaisia on toki täällä.
Eiköhän kuitenkin istuttaisi vähän lepäämään ... ei ole istuttu sitten, kun mökistä lähdettiin. Joko sinua uuvuttaa? Kun ei olisi lähdetty koko matkalle! Käännytäänkö takaisin? Käydään häntä nyt katsomassa, kun kerran sitä varten on tullut lähdetyksi ... vaan en minä enää toista kertaa lähde. Kyll' on pitkältä vielä tätäkin törmää ... tuonne ylös ... ka, mikä se on tuo tuolla tiepuolessa?
SINIKKA (on sutiputi pukeutunut): Ka, eiväthän nuo purematta nielle. (Menee eteiseen ja sulkee ulko-oven, kompastuu, kirkaisee ja palajaa takaisin kauhistuneena, väristen kuin haavanlehti.)
»Ka ... eipä tässä mitä erikoista punnittavaa ole... Kevyt-tekoisessa viisaudessa», yritti jo Punnittu sovitella, mutta yltyneenä tenäsi Sakari: »Elä sotke... Elä sotke, Punnittu sillä ... ennenkun ehtootähti nousee ja vaimo niinkuin ihana Kerubiimi miehelle ilmestyä tahtoo, niin otetaan sinun viisautesi niinkuin kynttilä vakan alta ja asetetaan niinkuin Baalin pappi, kaiken kansan eteen, että se viisaus nähtäisiin, niinkuin vanha ja hapan vaimo, joka poskimaalilla ja hipiäjauholla itsensä siinä Beliaalissa portoksi koristi ja niin kansan ja kaupungin petti.»
Ei mervi anna koskaan veenille perää, ei vaikka taittuis! TOISET NUORUK. Ei! ENSIM. NEITO Mutta mitäs se Urmas sanoi kuulittekos te, pojat? ENSIM. NUORUK. Etkö sinä muka kuullut? ENSIM. NEITO Ka kuulin, mutta ymmärsittekös? Se ei ollut tavallista. ENSIM. NUORUK. Mitä lie ollut olevinaan! TOINEN NEITO Minusta siinä oli joku pistos.
Ei tule ... sinä narraat ... et saa ... minä tahdon kotiin. No, ei tule ... ka, ei tule!
Vaan ei. Sitä tuntui olevan loppumaton määrä tuota tuollaista maailmaa, enkä jaksanut sitä enää katsoakaan, kivistävää päätäni en jaksanut enää pitää pystyssä, se valahti hermottomana rintaa vastaan ja kaikki jäsenet raukesivat. Ka niin, ajattelin, nyt se on lopussa. Kului aikaa niin muutamia minuutteja. Toiset matkustajat rupesivat keräilemään kokoon tavaroitaan verkosta.
»Hyvähän tuo oli, että lapset saivat isän, joka heistä huolta pitää», sanoi kummi. »Hyvä oli, hyvä oli!» sanoi mummo. »Pitäisiköhän sitä kahvia turauttaa?» kysyi kummi. »Ka, hyvähän se on. Turauta vaan. Mieleenhän se on», sanoi mummo aukoen hameitaan. Vähän ajan perästä tuli isä alusvaatteissaan pirttiin; äänetöinnä meni hän pöydän päähän istumaan. Pirtissä tuntui hieno viinan löyhkä.
Minä en anna kättä kuin ystävälle. Etkö sinä, Pentti, tunne Sormulan Tuomasta, jolle olet niin monta hyvää kalapaikkaa neuvonut? Tuomasko? Ka, kun olet tullut niin isoksi. Terve! ja mitä kuuluu? Kuulumiset ovat niin kaukaa, ettei tiedä, onko kaikessa perääkään. Onko rauha maassa? Pelkäänpä, että on sodan aatto jo Karjalassakin. Pentin muoto taas synkistyi, kun hän viittasi hoviin päin.
Kohisi maito, sitten lirisi, kohisi taas ja taas lirisi, käden kaaren noustessa ja laskiessa. Huomenta, emäntä. Ka, huomenta, vieras. Ei väistänyt Marja katsetta. Vastasi siihen pitkästi, niinkuin uhalla. Oli sunnuntaiasussa, harteilla Shemeikan silkki ja rinnassa solki. Vieläkö isäntä nukkuu? kysyio Shemeikka. Vai nukkuu! Meni jo ennen auringon nousua lahnan kutuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät