Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Luomaniemen Jussi arveli: "Ei suinkaan se ole herra kun sillä oli virsut jalassa, eihän herrat kulje virsuissa". Uuran Maija: "saattaa silti herra olla, jos on virsuissa lystin vuoksi kävellessään metsillä; olen minä kerran nähnyt sotamajurinkin kävelevän virsut jalassa ja se vielä kirkonkylässä!"
Vielä hänellä oli yhtä ja toista kyselemistä matkalaisilta heidän lähtiessäänkin. Ja kun he olivat jo menossa vähän matkan päässä, kyseli hän vielä. Sitten hän pyörähti ja läksi kävellä lipsimään taloon. »Soma immeinen tuo Susanna», tuumaili Erkki. »Hyvinhän se on puhelias», arveli Jussi, »eipä outo osaisi luulla häntä Anna-Marin sisareksi».
Tyttöin aittaan polku käypi papintalon kautta! Kaivolan Kaisa ilmestyi laulaen, takasalpa kädessä, aitan ovelle. Kuulepas Kaisa, sinä laululintu siellä aitassa, onko se naimahommissa oleminen hauskaa? Sinuahan on jo kaksi kertaa oikein kirkossa kuulutettu Suosaaren Hannon kanssa, huomenna heilautetaan kolmas kerta. Sinä tunnet pappilan polut ja portaat, onkos se hauskaa? kysyi Vieremän Jussi.
Ja sittenkun olen saanut tuon tiepätkän Wiipurista Joensuuhun valmiiksi, niin kutsun teidät kaikki katsastamaan ja tarkastamaan työtäni. Sanokaa sitten, mutta vasta sitten, onko Jussi turhan tähden päiviänsä menettänyt. Tämä leikinlasku saattoi väen paremmalle tuulelle. Keskustelu vilkastui. Ruualta päästyä sanoi isäntä: Sietäisivät ne hevosetkin uittamista paahteella.
Kerran taas, kun pakkanen oli ollut tavallista ankarampi, Jussi entistä viluisempi ja laiskempi, istui hän, hyvin ansaitut torat saatuaan, muurin penkillä lämmittelemässä. Siinä päätti hän itseksensä, että hänen elämänsä tätä nykyä oli kurjaakin kurjempi, joka kyllä oli totta sekin.
Perhana sentään. HANNA. Elä edes kiroa. JUSSI. Mitäs tässä muutakaan voin? HANNA. Emmekö millään tavalla saattaisi sitä estää? JUSSI. Emme nyt enää. Että minä yhtäkaikki päästin hänet menemään! Olisi pitänyt asettua oven eteen ja sulkea häneltä tie. Se minun olisi pitänyt tehdä! Pöllö, mikä olin. HANNA. Ei, tyyneesti, rauhallisesti olisit puhunut. Olisit kohdellut pappaa rakkaudella
Jussi nousi, tuppasi unimielissään kätensä molempiin liivintaskuihin ja kopeloi vielä povitaskuakin: »...eihän ... niin, untahan se ... äh...» Jussi heräsi siinä makeassa uskossa, että hänellä oli taskut täynnä patentliivareita. »Ota vastaan purje, niin minä täältä lasken», tuumi Erkki. Jussi rahmusteli päätään korvallisilta ja lakin alta, kävi sitten purjetta laskemaan ja kaatoi maston.
Mutta pikku Jussi, joka oli menestyksestänsä käynyt vieläkin luotteliaammaksi, istahti jalat ristissä ja kysyi aprikoivan näköisenä: "Eiköhän nyt auttaisi, jos minä koettaisin uudestaan kohottaa nenääni taivasta kohti, jotta ihmiset viimeinkin saisivat nähdä, ett'en minä ole niin tuhma, kuin näytän?"
JUSSI.
"Otappa kiini, Jussi, otappa hiiri hännästä kiini!" kuului samassa ulkoa kimeä huuto. "Kyllä minä opetan teidät keleet mun konttiani kopeloimaan..." rönkäsi äreä ja vihainen ääni heti jälkeen. "No lyöppäs vain ... koetappas ... aha, kutti, aha, kutti!... Otappa kiini ... näytäppä lantit lakkaristasi. Junnu, näytäppä! Noo, koetappa löydä ... lyöpi kehno..."
Päivän Sana
Muut Etsivät