Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Moni olisi tosin tästä Annan pistävästä ja pilkkaavasta vastauksesta närkästynyt ja katsonut paraaksi olla vaiti; vaan Haaviston Jussi ei ollut niitä miehiä, jotka niin pian antavat itsensä pelottaa. Uudestaan nuuskaa nenäänsä pistettyä jatkoikin sen vuoksi: "Hm, älä luule minua sentään niin tyhmäksi!
Salin entiset käytävä-matot hän myöskin oli pannut lattiaan; ne olivat valkoiset punaisilla reunoilla ja tekivät huoneen hyvin iloisen näköiseksi. Jussi oli ongella, kun Hanna tuli kotiin, ja isä missä lienee ollut; ei äiti tiennyt, mutta siinä hän juuri vähää ennen oli lähtenyt.
Miks'ei annettu ruokaa, ja miks'ei päästetty maata. Hän osasi kyllä, mamma oli vaan niin turhan tarkka. Kysyy vaikka opettajilta, eikö hän aina osaa. Ja kun mamma antaisi hänen olla rauhassa, hän lukisi paljon paremmin. Mutta kun häntä yhä vaan kiusataan: »Jussi lukemaan, Jussi lukemaan.» Ei koskaan saisi muuta tehdä. Eikä koskaan anneta leikkiä.
Sovinto oli nyt lopullinen. Jussi Vatasen sika sattui vielä porsimaan onnellisesti jo viikon kuluttua ja Jussi antoi Antille ilmaiseksi puolet porsaista. Siten tuli sian hinta korvatuksi. Verkavaatteet olivat piloilla, mutta nekin korjasi myöhemmin Kenonen ilman palkkaa, ja Vatanen antoi hänelle vielä Makkos-vainajan verkahousut.
Kumppanit syleilivät toisiansa vakuuttaen uudelleen toisillensa molemminpuolista vilpitöntä ystävyyttä. "Etkö tahdo katsoa sairasta?" kysäsi Olli. "No jos kävisimme katsomassa Jussi-parkaa. "En minä saata häntä raukkaa nähdä", lausui Anna. Risto ja Olli astuivat sairashuoueesen. "Tunnetko minua Jussi, kuinka se on nyt sinun laitasi?" kysyi Risto liikutettuna.
Sihteeri Nobody oli jo nähtävästi saanut mitä tarvitsi, koska postiherra talutti häntä pois toisten jaloista syrjemmäksi, mutta kukas se olikaan tuo niin tutulta näyttävä nappi-otsainen nuori mies, joka parhaillaan puhui maanteistä ja kilisti lasiaan nimismiehen kanssa. On se kiesavita Rytilahden Jussi.
Jussi ei kerennyt vastaamaan, sillä häneltä oli pudonnut paistin rasvaa pöytäliinalle ja työtä oli saada sitä veitsen kärjellä poiskaapituksi. »Mutta mitä sinä yritit sanomaan?» kysyi isä. »Niin että jeekeli sentään, kuinka tänä aamuna olisi tullut paljon kaloja, ellei lierot loppuneet kesken. Kävittekös te, Hanna, usein ongella siellä maalla?» »Eihän me varsin usein. Välistä kumminkin.»
Molemmat kytät jatkoivat sitte käyntiänsä, toinen toisella, toinen toisella puolella ojaa, kunnes Jussi tuli siihen kohtaan, missä polku kulki ojan poikki. Siinä lähestyi hän vierasta. "Kantaako pyssysi kuinka kauas?" kysyi herra. "Oikein etäälle se viskaa", vastasi Jussi. "Sen tekee minunkin". "Kuka meistä ensin ampuu?" "Sinä taidat tahtoa?"
JUSSI. Minun täytyy päästä pois, mamma, heti, paikalla. ELISABETH. Viivy huomiseen tai ylihuomiseen. Kaikki voi vielä muuttua. JUSSI. Elkää pyytäkö, mamma, en minä saata. ELISABETH. Mutta vaatteesi, tavarasi? JUSSI. Lähettäkää ne Helsingin asemalle. HANNA. Jussi, odota, minä lähden mukaan. JUSSI. Kotoa pois? Mitä varten? ELISABETH. Seuraa vaan häntä. Sinä teet oikein, Hanna.
»Rupeahan mahallesi penkille, niin sitten se paremmin ottaa maistuakseen. Siinä tuolla tavalla ollessa antaa selkä vähän perään ja hetkuu», pyysi silloin Jussi. Antti totteli. Punaisena, vähän itseään kutristellen kehotteli hierottava: »Hiero sieltä kupeilta ... sieltä nivusista!...
Päivän Sana
Muut Etsivät