Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Hän itse oli kylmästä ja ponnistuksista niin menehtynyt, ett'ei mitenkään jaksanut jatkaa matkaa, ennenkuin oli saanut jonkunlaisia virvoituksia, ja vielä enemmän oli niin hänen hevosensa laita, joka, ehkä sitä yhä käskettiinkin, vaivoin saattoi enää hiljalleenkaan juosta.
STELLA. Voi kun mamma kehtaa pitää noin tuhmaa ihmistä kotonansa. En minä suinkaan! Enkä minäkään. Entäs vehnäset: ne ovat hienommat kun harsot herrasryökkinäin silmillä ihan! STELLA. No leipää on toki runsaasti HESSU. Runsaasti kaloja! huusi kummin Kaisa, kun verkko repes! Leipää on runsaasti kun vaan jaksaa lainoissa juosta! STELLA. Ja se on ikävä seikka!
Keskelle tuota mahdottoman suurta luhtia oli ripustettu nuorakiikku ja siihen sanoi herra kylän poikien aina sunnuntaisin kokoontuvan tyttöjänsä kiikuttelemaan. Vaimoni mielestä se ei ollut oikein sopivaa, mutta minä ajattelen, että parempi on, että ne kokoontuvat tänne kuin jonnekin muualle, niin ei omain renkien ja piikojen tee mieli kylään juosta.
Sillä esi-isäini vääryydellä kokoonhaalima tavara piti minun tuhlaavaisen käteni kautta aina viimeiseen ripaleeseen asti juosta, eikä saastuttaa vanhemman veljeni puhdasta sielua. Hän temmattiin pois vähä ennen kuin se aika olisi tullut, jolloin hän olisi joutunut synnin tahraaman, ilkeän perinnön nautintoon.
Tuosta kerro ei nää kasvonrypyt. Muistan vain: ma tahdoin juosta kylän kaikki tanssit, hypyt. Toisin touko kasvoi silloin, kun ma kasvoin, heljä heinä, toisin keikkui kenkä illoin, ilo säihkyi säveleinä, heilui paksu palmikkoni, notkui varsi nuori, norja; kaunihiks mua kehui moni enin Simon taatto sorja.» Nyökkää päätään Pirkko.
Tamma nousi maantielle ja kääntyi itsestään kirkolle päin. Eerikki räppäsi tamman kylkeen oikealla ohjaksella ja käski sitä vähän kiirehtimään. Se alkoikin hyvin tyytyväisenä juosta hölkätä, korvat sujollaan eteenpäin. Katri katsoi taaksensa, miten Helka ja Matti sieltä tulivat.
Se koira, joka oli löytänyt pilkut lumesta, juoksi nyt, hänkin, toisen viereen, ja molemmat alkoivat nyt juosta edestakaisin ulvoen ja haukkuen ja osoittaen kaikenlaisia levottomuuden merkkiä. Vihdoin seisahtuivat molemmat aivan kuilun partaalle, nostivat kuononsa pystyyn ja päästivät yht'aikaa pitkän, valittavaisen ulvonnan. "Siellä on joku alhaalla," sanoi Marguerite.
Ehdi en teille kertomaan, mun täytyy juosta, juosta, siksi kuin näen ma kohoavan suuren vuoren suosta.» Kevät joutui, hanget suli, puihin puhkesi lehti, Vihdoin alle Kivesvaaran Anja raukka ehti. Nousi suosta suuri kulju Hiiden kirkon lailla. Siinä vasta hän huomasi, ett' oli hän kotimailla. Tapasi paimenpoikasen ja kysyi patruunata. Poika häntä katseli kuin unissa kulkijata.
EEVA. En osaa sitä nyt selittää itsellenikään. Odottaessani sunnuntaina tuloasi tuntui minusta aivan mahdottomalta, että elän, kunnes tulet. Ja kun kuulin jonkun mainitsevan, että olet kadulla tulossa, luulin kuolevani siihen paikkaan, jos katson taakseni. Maa näytti vilisten kulkevan jalkaini alta, niin että minusta tuntui, kuin olisi minun pitänyt juosta, juosta, juosta pysyäkseni paikallani.
Vaikka päivän koittoon olisi hän siinä ehkä saattanut istua, ell'ei karsinapuolelta tupaa olisi alkanut kuulua hiljaista vikinää ja ripinää ja kaksi hiirtä juosta piipertänyt yht'äkkiä hänen eteensä. Ne taisivat kummastella, miksi ei ennen unelias isäntä tänään vielä ollut maata mennyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät