Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
He älkööt vaan sanoko: "Juominen on itsessään pahetta", vaan: "Meille englantilaisille, jotka ylipäänsä emme voi juoda olematta juoppoja, on se kerrassaan vaarallista". Mutta tämä ajatuskanta on jo lukemattomille vanhettunut.
Niin, niin, säestivät toiset, hänen virkansa vaatii pitämään talonpoikaista väkeä kovalla. Eikös herrojen juominen yhtä synnillistä ole, kysäsi Himmeliini. He juovat taidolla, selitti Kristo. Eivät he melua eikä pyllyele maantienojassa, selitti Kalle. Meluavat kyllä kopissansa ja pyllyelevät uljaissa trahtööreissä, joihin ei suomenkielellä pääse edes ryyppyä ottamaan, honotti Malakias.
"Kyllä se on tosi, lapsi kulta, että minä olen juonut, paljon juonut", sanoi kapteeni murtunein mielin tunnustavaisesti. "Mutta ethän enään juo milloinkaan, ethän, setä?" pyyteli Helmi. "Kun nyt annat minun kerran ryypätä siitä pullosta, niin sitten en enään tahdo", sanoi kapteeni, kuten janoinen ainakin. "En minä anna, en, en. Sittenhän taasen joisit ja juominen on synti.
Voipi sanoa, että liika juominen pitää lemmen suhteen lainvääntelijän virkaa: se luo sen ja tappaa sen; nostaa sen ja kaataa sen; yllyttää sitä ja kyllyttää sitä; voimistuttaa ja laimistuttaa; sanalla sanoen: vääntää sen uneen, pettää sen ja jättää sen. MACDUFF. Luulenpa, että viina sinut viime yönä petti.
Samassa tuli Sten Larsson naapurin vaimon seuraamana, tuoden kahvipannun, sokerin ja kerman, ja kupit kaadettiin kukkurapäisiksi. Vaikka Gabriellesta juominen ei tahtonut ollenkaan käydä, niin hän Robertin vuoksi voitti vastahakoisuutensa, ja joi niin innokkaasti, että Sten Larssonin ystävälliset silmät säihkyivät ilosta.
Eivätkö useimmat Kultalan asukkaista ole köyhyytensä kautta tulleet melkein järjettömäin eläinten kaltaisiksi? Eivätkö he ole vielä kehnommat eläimiä, köyhyyttä seuraavain vikain ja rikosten kanssa, jotka ovat riitaisuus, tappelu, keskinäinen soimaus ja kannet, varkaus, laiskuus, ylön syöminen ja juominen?» Elsa sanoi: »Vanha kouluttajakin on saanut juoppoutensa palkan.
Juominen olisi mennyt juomissakin, mutta hän teki juowuspäissään isoja tyhmiä kauppojakin, ja kun ei hänellä ollut enää rahoja millä niitä wastata, antoi hän niiden wastimeksi isoja welkakirjoja, joita sitten saatiin ehtimiseen ja wesissäsilmin Linnalassa maksaa.
Sitäpaitsi, mitä minuun tulee, juominen kuului tavallaan siihen kuvaan, jommoisena tahdoin esiintyä tovereilleni.
Aamulla, kun on selvinnyt, innoittaa sekä eilinen juominen että sen syyt. Sillä suru ei ole haihtunut, se on päinvastoin yhä raskaampi ja toivottomampi. Heräänkin aamulla kuin henkiseen kohmeloon. Matkan viimeisenä yönä, lähetessämme Lyypekkiä, näen minä unta hänestä, jatkoksi päivällisille mielikuvituksilleni.
Ja mitä varten palkattiin mokomaa murjaania! Niinkuin ei meidän herralla omaa väkeä olisi yltä kyllin!" Minua hävetti. Minä käännyin häneen selin ja sanoin: "Mene tiehes, Saveljitsh: minä en huoli teestä". Mutta kun Saveljitsh kerran oli yltynyt saarnamaan, niin ei ollut helppo saada häntä vaikenemaan. "Katsos nyt, Pietari Andreitsh, semmoista tuo juominen on.
Päivän Sana
Muut Etsivät