Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Olkaa nyt lapset sohisematta ja poistukaa pihalle; minulla on täällä tärkeitä keskusteltavia!" sanoi herra. Lapset juoksivat pois. "Kuinka se on Elsa? etkö saanut äitisi sairauden aikana mitään?" kysyi herra. "Kyllä se vähä oli!" vastasi Elsa. "Lähetitkö sinä Liina mitä rouva käski?" "En! "No, se on hyvä, että tunnustat edes". "Mikä sotamies se on, jota olet ruokkinut?" "Niilo hänen nimensä on."
Kyyneleet ja ne näyttivät olevan totisen syntein katumuksen vaikuttamat juoksivat kuitenkin pitkin hänen vaipuneita kasvojansa, ja tuskin kuultavalla äänellä pyysi hän opettajaansa rukoilemaan hänen edestänsä, että Jumala antaisi hänelle anteeksi ja loisi hänelle uuden sydämen sekä opettaisi häntä elämään uutta elämää. Koko hänen tapansa osoitti nöyryyttä ja syvää vakaisuutta.
Askeleita kuului lähenevän ja etenevän, välistä aivan pään päällä, ja kun ne olivat toisessa päässä käytävää, tuntui Ellistä, että niitä oli koko kirkkojoukko, jotka sieltä tulivat. Kolme neljä tyttöä niitä vain olikin, hänen kokoisiaan, jotka hänen ohitsensa juoksivat.
Mutta enpä suostuisi tähän, jos en sydämestäni sinua rakastaisi. He vaikenivat, viskasivat itsensä akkunasta mäelle ja juoksivat nopeasti yli lukkarin perunapellon. Saralla kilkahtelivat pienet kivet, multa-kokkareet lentelivät korkealle ilmaan, ja pian he katosivat tiheään lepistöön toisten jäljessä.
Silloin läksi koko turkkilainen kolonna kiireesti pakenemaan, joista sotavankeiksi saatiin useampia kymmeniä. Kylän asukkaat olivat hyvin mielissään, kun ajoimme Turkkilaiset sieltä pois, jotka siellä olivat tehneet yhtä ja toista pahaa. Miehet ja vaimot juoksivat portaille ja kujille tuoden meille leipää ja juustoa sekä yhtä ja toista muuta ravinto-ainetta.
Ne, joilla oli päävahti, istuivat jo arkuillaan panemassa vaatteita ylleen; toiset juoksivat täysin varustettuina öljyvaatteissa ja isoissa saappaissa portaille. Hieno juova päivänvaloa tunkeutui ruhvista alas, sade löi suojustimia vasten ja laiva liikkui kovasti. "Ottakaa kokkikin pramraakaan ... kiiruhtakaa!" jyrähytti pursimies ruhvin kautta. Rejer hyppäsi kuin nuoli saappaihinsa.
Majori sisarenensa juoksivat kiirumman kautta isoon saliin, jota ei lämmitetty talvella. Siellä nyt molemmat nuoret makasivat, kovasti likistäen toinen toistansa, kalveilla, hymyilevillä, onnellisilla kasvoilla, vaan jäätyneinä, kun olisivat olleet marmori-kivestä. He olivat löydetty lumi-kinoksesta järvellä, sillä tavoin yhdistettyinä, eivätkä tainneet, eli tahtoneet heitä eroittaa.
Pojut, peljästyneet ukkosen äänestä, eivät luonnollisesti pysähtäneet, vaan juoksivat minkä jaksoivat. Saaden kipenän toivoa, lausui Martina Uotille: "Saatpas nähdä, että Juoseppi on mennyt niiden laulavien poikain kanssa!" Uoti ei tarvinnut kuulla muuta, ennenkuin hän painavin askelein juosta luntusti pakenevien perässä.
Tuolla, vähän erillään muista, olivat hänen lapsensa, seitsenvuotias tyttö ja kolmivuotias poika. Ne tietysti peräilivät isän tuloa, koska sen huomasivat ja vastaan juoksivat. Esa istui pellon pientareelle, otti pienen pojan syliinsä. Sillä oli isän terävät silmät ja nerokas suu. Tytöllä taas oli äidin hiukan hoilaavat silmät. Esa ei puhunut mitään.
Minä käyskentelen täällä sukuperäsalissa, varsin iloisena, että nyt on sukeperän loppu varsin onnellisena, että Fransissa omaan uskollisen pojan, joka ei mitään peri, paitsi paraimman kuin minulla on... Ukko syleili häntä ja kyyneleet juoksivat alas pitkin hänen kuihtuneita poskiansa. ... Parhaimman, mitä sisällä on: siunauksensa. Jumala siunatkoon sinua, Emma!
Päivän Sana
Muut Etsivät