Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
"Jos minä uskoisin niinkuin sinä, joka arvelematta uskot, minä tekisin niinkuin sinä esittelet, maksoi mitä maksoi. Mutta minä en usko enkä voi niin uskoa." "Mutta miksei?" kysyi Julius. "Eikö Plato itse todista ihmiseksi-muuttuneen Jumalan olemista? Itsekin olet usein myöntänyt, että Jumala saattaa tulla ihmisten pariin. Jos niin on laita, onko vaikea uskoa, että hän saattaa kärsiä?
Se on sen jumalan voima, jonka palvelia Paavali on." Cineas ei lausunut mitään. Julius jatkoi kertomustansa: "Me vietimme talvea saarella ja monta monituista kohtausta tapahtui siellä, joka ei koskaan mielestäni mene. Tämän ajan kuluessa puhui Paavali tarkemmin minun kanssani suuresta opistansa, jota varten hän oli niin kauan voimiansa ponnistanut ja niin paljon kärsinyt.
Orontes purkauu tänne ja koko valtakunta on Idän inhoista tulvillaan. Mutta minä aion kertoa sinulle, minkä vuoksi tulin tänne. Minun poikani Julius saapui kotiin noin kaksi kuukautta sitten, eikä tietänyt ennenkuin eilen, että sinä olit täällä. Kuu hänellä tänään oli muita toimia, hän ei itse päässyt sinua tervehtimään.
CAESAR. Tapahtukoon oiti. POMPEJUS. Sitt', ennen eroamme, pidot teemme; Ken alkaa, arpa ratkaiskoon. ANTONIUS. Min' alan. POMPEJUS. Ei, Antonius, arpa ratkaiskoon. Mut ensinnä tai jäljinnä, niin voiton Egyptin hieno keittotaito viepi. Ma kuulin, että Julius Caesar siellä Kemuista lihoi. ANTONIUS. Paljon olet kuullut. POMPEJUS. Vain hyvää tarkoitan. ANTONIUS. Ja hyvää puhut.
Rohkenetko toivoa, että olisit heittänyt miekkasi ja luopunut tyttärestäsi? Pois se!" Julius astui vanhuksen luo, suuttumuksesta vavisten. Cubulos tarttui häntä käteen ja painoi sen sydäntänsä vastaan. "Jalo ystävä! Sinun sanasi viihdyttävät minua. Sinä et voi tietää, mitä kauhua verenvuodatuksen ajatus synnyttää kristityissä. Mutta sinä puhut rauhaa omalle tunnolleni.
"Mikä siis on saattanut tyttäresi liikkeelle?" kysyi Julius. "Mutta tulkaat, jätetään tämä. Me lähdemme teidän kanssanne. Me aioimme mennä johonkin, mutta emme nyt tahdo jättää teitä, sillä samat miehet voivat uudestaan teitä ahdistaa." "Tunsitteko tuota ääntä?" kysyi Cineas, kun he astuivat eteenpäin. "Mitä ääntä?" "Johtajan." "Aivan hyvin", vastasi vanhus.
"Minulla on hyvä ystävä täällä", Julius lausui, "joka ilolla antaa teille suojaa, siksi kuin minä saan jonkun uuden asunnon teille." Hän meni nyt eteenpäin. Lydia ja hänen isänsä seurasivat häntä ja he kaikki astuivat saliin. Pari sanaa selitti kaikki Labeolle, joka lempeimmällä tervehdyksellä vastaan-otti isän ja tyttären.
Nuorukainen oli puhunut lämpimästi ja innostuneesti. Hän hypähti pystyyn tien vieressä olevalta marmoripenkiltä, jolle he olivat istuutuneet, ja ojensi keihäänsä kärjen taivasta kohti. "Ystäväni", sanoi Julius katsellen häntä lämpimästi, "kuinka tuo innostus sinua kaunistaa. Mutta ajattele, jos sellainen taistelu syntyy meidän kanssamme, minun kansani kanssa, silloin täytyy minun "
Hänen julistuksensa heitä vastaan oli kuitenkin yhä voimassa; alhaisemmat virkamiehet väijyivät vielä heitä, ja vaikka halpasäätyiset kristityt saattivat jäädä huomaamatta, löytyi sentään muutamia, joita oli mainittu nimeltä ja joitten vangitsemista vielä puuhattiin niinkuin sangen tärkeätä asiata. Etevämpiä näitten joukossa oli Julius.
Ja sentähden hän ilolla suostui, kun Julius ehdoitti, että hän seuraisi häntä kristityitten kokoukseen. Oli myöhäinen aika ja kuun ehdastaessa aivan pimeä. He lähtivät kahden kesken, mutta, kun liikkuminen Roman kaduilla hämärän tultua oli määrällinen, oli molemmilla aseet. Kumpainenkin kantoi tulisoittoa ja niin varustettuina he menivät määrätylle paikalle. Julius kävi edellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät