Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Herra, tarkoitatteko pappia ja kahta naista, jotka... Vanloo ei kuunnellut vastausta; hän kiiti portaita ylös omiin huoneisiinsa. Eräs palvelija riensi ilmoittamaan Eerikille hänen tulostaan. Vierashuoneessa tämä kohtasi hänet. Eerikin koko olemus säteili juhlallista iloa ja syvää liikutusta. Minä tiedän kaikki, huusi Vanloo ja painoi Eerikin rintaansa vastaan.
Siinä oli heidän edessään Regina tädin mahtava, valkeaksi rapattu linna, suorien lehtikujien, tasaisten pensasaitojen ja säännöllisten kukkalavojen ympäröimänä. Kaikki oli siinä omiaan herättämään juhlallista kunnioitusta.
"Onko Mai nyt Jumalan luona onko hänellä siivet kuin enkeleillä? Eikö hän lennä takaisin meidän luoksemme?" kyselivät pikku sisaret kuiskaten. Kaikki oli niin ihmeellistä, niin juhlallista, heillä oli niin paljon kyseltävää, he eivät oikein voineet uskoa, että Mai oli kuollut ... ehkäpä hän heräisi eloon, jos he oikein hartaasti rukoilisivat Jumalaa.
Suuresti hämmästyi Scrooge, kun hän, kuunnellessansa tuulen vaikeroimista ja ajatellessansa, kuinka juhlallista oli liikkua yksinään pimeässä tuntemattomien vetten yli, joitten syvyys oli yhtä käsittämätön, kuin kuolema itse suuresti hämmästyi Scrooge, kun hän, näitä miettien, kuuli sydämellisen naurun.
Käskyn mukaan kohosivat merimiehet portaita, lausuivat Tuiralle tunnussanan: »I am sailor» minä olen meripoika ja kulkivat marssin raikuessa saliin, jossa naisrivit muodostivat kunniakäytävän. Salissa naurettiin ja pidettiin aika lystinä tätä juhlallista menoa ja ihmeteltiin sitä voimaa, jota nuo kaksi olivat osoittaneet. Nehän olivat koko kunnia ja turva meripoikain joukolle!
Juhlallista ja komeaa oli miehistä, kun tulet kirkossa paloivat ja kuninkaan itsensä lahja kuului olevan. Oli panettanut uudet lasit omaan kirkkoonsa ja nämä tänne lähettänyt uuden voudin mukana. Eri miestä näkyi tämä uusi vouti olevan, eri miestä kuin entinen. Saivat siltä rauhan naiset, ja ystävä oli ja sovussa eli papin kanssa. Ei tästä saa Korpivaaran Panu puolusmiestä.
Mutta läpi tulen ja savun korkealta yli melun ja huutojen kaikui suuren kellon ääni tuomiokirkosta. Kolme neljä juhlallista lyöntiä, sitten pitkä loma, sen jälkeen taas muutamia lyöntiä väliajan perästä. Tuo kuului niin raskaalta, niin toivottomalta.
ALFRED. Olen ojentanut sinulle käteni sovintoon, nyt on sinun vuorosi antaa myöten. EMMA. Siispä tahdot alkaa riidan uudestaan? ALFRED. Lopettaa riidan. Sano ne sanat ja minä olen tyytyväinen. EMMA. En, ja tuhat kertaa en! Et? En! Kaunista! Juhlallista! Näet, että voisit ilahduttaa minua sanomalla nämä sanat, mutta et tee sitä!
Mutta toiselta puolen puhui sen puolesta Vuorelaisten ainainen luonne ja tapa; sillä tätä nykyäkin vielä he yhä sekoittavat jonkunlaista juhlallista iloa suruunsa ja jotakin surumielistä iloonsa. Tämä ykstotinen, haaveksivainen kansa on vähemmin kuin muut vastahakoinen muistelemaan rakkaita poismenneitänsä ja puhelemaan heistä.
Ankarat syystuulet pitävät vitkallista, juhlallista huminaa jalavien lakastuvissa lehdissä, niinkuin soittoniekka antaa kantelensa kaikua hiljaiset, viipyvät jäähyväiset, ennenkuin hän laskee sen luotansa murhepäiviksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät