Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Muutamia päiviä sitten oli kaikki kulku keskeytynyt, kun rinnettä alas syösseet lumivuoret sulkivat väylän ahtailla solateillä. Aamu alkaa koittaa. Yö on kulunut pikemmin kuin sitä ehti ajatellakaan. Päivän valjetessa pysähtyy kulkue pienelle asemalle, joka on korkein paikka tällä välillä ja jota ylemmä ei tarvitse enää pyrkiä. Siellä on hiljaista ja juhlallista.
Mutta kun olimme illallisella salissa, äitini kysyi Bettyltä, kuka naapureistamme oli kuollut. "Vanha leski Treffry," sanoi Betty. "Toby on taannoin liittynyt metodistoihin, ja hänen luokkakumppaninsa kantoivat tänäpänä Treffryn kirkkomaahan veisaten muutamia pastori Wesleyn virsiä matkalla." "Se oli hyvin juhlallista ja teki suloisen vaikutuksen minuun," sanoi äitini.
Ollessaan Klairon'in ystävä ja runoilia uskalsi Voltaire sen, mitä muut eivät uskaltaneet, nimittäin ilmoittamatta ja kutsumatta tulla sisälle Klairon'in kaikkein-pyhimpään ja näkymättömänä todistajana kuunnella prinssin juhlallista rakkauden-tunnustusta.
Kävely koskelle ilman vapaa se on outoa ja melkein juhlallista, verkalleen rantoja pitkin ja kivillä istuskellen ja lopulta niskaan, joka on tyyni ja siloinen ja järven selkä niskasaaren takana samoin. Mitä ihmettä olet sinä oikein, pyhäinen rauha? Mistä tietää koski, että nyt on pyhä ja osaa asettaa ääneensä sen soinnun?
Viola hyppäsi peilin tykö. Ah kuinka juhlallista, hauskaa sentään tulee tuorstaina, meitä tulee kaksitoistakymmentä paria. Hän alkoi polkata ja lisäsi iloisesti hymyillen: Tiedätkö kenen kanssa tulen tanssiin? En, ettet ainakaan minun kanssani, sen kyllä tiedän. Ostarin kasvot muuttuivat. Se on aivan ikävää, sillä sinä olisit näyttänyt niin soveltuneelta minulle.
IINA. Kävisit sitten aamulla Nikolainkirkossa, Siellä saisit toki kuulla mahtavaa urkujen soittoa, kaunista messua. Ja itse kirkko, kuvat, kaikki siellä on niin juhlallista! Mutta täällä SELMA. Katso, minä kävin ennen oikeassa kirkossa, mutta minusta ei pappi saarnannut oikein. Jumala ei ole niin kovasydämminen kuin he sanovat, se on mahdotonta. IINA. No kerran kuulen sinulta viisaan sanan.
Mutta samalla hän otti kellon taskustaan ja merkitsi muistiinsa silmänräpäyksen, jona Mai oli lakannut hengittämästä. "Mai pikku Mai!" huudahti hän, heittäytyi polvilleen vuoteen ääreen ja hyväili rukoillen hänen kasvojaan ja käsiään. Mutta kukaan ei vastannut ... ja kukaan ei puhunut enää. Ainoastaan värisevä nyyhkytys häiritsi kuoleman suurta, juhlallista hiljaisuutta.
Juhlallista, reimaa oli katsella kuinka tämä urhea sotajoukko seisoi Konstantinopolin muurien edustalla Turkin mahtava pääkaupunki ja S:t Sofian kirkko silmien edessä, valmiina tottelemaan rauhan tahi sodan seurauksia. Sotaliput, peitteistään avattuina, liehuivat korkealla ilmassa.
Tässä näette Suomen semmoisena jona se minulle muistuu lapsuudestani. Tuossa pirtissä oli kotini. Maria. Olette kuvannut sitä rakkaudella. Attila. Mutta saavuttamatta mitä tahdoin. Maria. Kuinka niin? Mitä mielestänne puuttuu? Attila. Kaipaan metsän juhlallista huminaa, kun tuulonen suhisee puiden latvoissa, puhumattakaan sen suloisesta lemusta.
Ikkunalla palaa kolmihaarainen kynttilä levittäen suloista juhlallista jouluvaloa huoneeseen; mutta lasten äiti, jonka ohjaavan käden jälkiä tarkastamme hän makaa sairasvuoteella. Hän on köyhä leski. Miehensä, joka herraskartanossa palveli, on jo ollut kuolleena muutaman vuoden.
Päivän Sana
Muut Etsivät