Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
"Yhtenä päivänä joulun pyhinä oli meillä kotonamme muutamia vieraita, joittenka seassa myöskin ruukin patrooni S Vaskikoskelta. Ehtoolla toisten vieraitten lähteissä viipyi S ja pyysi saadaksensa puhutella minua kahden kesken. Me menimme pieneen kamariin ja suljimme oven.
Kun hän työskenteli talonpojan penkin ääressä oli hänellä tilaisuus tutustua talonpojan elintapoihin, ja useassa talossa työskennellen sai hän nähdä monen eri talon elämää. Joulun pyhiksi menivät satulamaakarit kotiinsa, sillä Simo tahtoi oman perheensä keskuudessa viettää korkeata juhlaa.
Hän ei ymmärtänyt surun syytä niin kauvan, kun petäjä kasvoi ja metsä kasvatti marjoja. Mutta kun porsas myytiin, ruuhi jäätyi kiini järveen ja marjat jäivät lumen alle, silloin ymmärsi Johannes, ettei syyttä isä surrut kesällä, ettei äiti syyttä itkenyt. Kun anoppi joulun alla kuoli, kadotti Johannes ajaksi ilonsa.
Arvia ja Elsaa Aini aluksi ei tahtonut ajatella, hän ei olisi sitä voinut ilman katkeruutta. Vaan kun Elsa joulun jälkeen kirjoitti Ainille uskoen hänelle kaikki nuoren sydämensä ajatukset, niin Aini ei voinut muuta kuin ystävällisesti, melkeinpä hellästi vastata tähän kirjeesen. Ja samassa tunsi hän, kuinka entinen katkeruus vähitellen alkoi poistua.
Kotipuolella ollessani saanpa vielä kukaties toimeen asian, joka mielestäni ei olisi vähimpiä: Joulun mentyä mietin lähteä', pariksi viikoksi "Päivilän pihoja" tunnustelemaan. Sanakirjojasi en vie' Helsinkiä edemmäksi. Siellä ne pyydän tutkituksi ehkä Reinholmin luona. Kyllä pikemmin saanenkin ne Helsingissä läpi käydyiksi, kuin siellä toki ainakin saan jonkun toisen avuksi kirjoittamaan.
Tähän kirjeesen tuli jonkun ajan kuluttua vastaus, johon Ellen ei ollut oikein tyytyväinen, niin että hän taas pian kirjoitti. Sillä lailla päästiin joulun yli lakkaamattomalla kirjevaihdolla, ja kevät läheni lähenemistään. Nyt tuli Ellen kärsimättömäksi.
Hän ajatteli omaa poikaansa ja koetti kaikin voimin kiiruhtaa kulkuansa, että omiensa hätä sitä pikemmin loppuisi ja hän itsekin saisi varman tiedon heidän epäilyttävästä tilastansa. Joulun aatto-iltana saapui Iska palausmatkallansa Ylämyllyn vierastaloon, vaan ei pysähtynyt siihen yöksi, vaikka ulkona näytti raju tuisku olevan tulossa ja väsymys jo häntä alkoi haitata.
"Jaa niin, mitä minun tuli sanoa, niin, neiti ompelee siis joululahjoja?" "Niin teen, siksipä on vähän kiirettä ollut." "Pelkään, että liiaksi rasitatte itseänne." "En ikään, kyllä sitten taas joulun aikana joudun lepäämään." "Ei hän liiaksi rasittuneelta näytä ja terve hän, Jumalan kiitos, on ollutkin. Ei siitä nuori pahene, vaikka välistä vähän kiirettäkin on."
Koska täällä tuumitaan antaa ensimäistä puolta Ruotsalais-suomalaisesta Sanakirjasta erittäin ulos, niin anon, että olisit hyvä ja lähettäisit tänne lävitse käymäsi arkit, niistä, joita joulun aikana sait ja joihin lupasit merkitehä painovirheitä ja muita vikoja sekä liitellä lisiä ja tarpeellisia muistutuksia.
Sangen sopiva lapsille, ja nöyryydellä mies nousee, vakuutti herra komisarius, jonka tyttäret juuri olivat saapuvilla. Se on totta, säesti nuori kirjuri. Ja joulun aatoksi olemme kaikki kutsutut herra Kehnolin'ia tervehtimään; hän on Aatami. Mutta miesparka vaan ei osaa ruotsia. Herra, joka ei osaa ruotsia! huudahti yhteen ääneen koko seurue.
Päivän Sana
Muut Etsivät