Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
"Laagje, näet, ei ole kuullut mitään tuosta onnettomuudesta, joka meitä kohtasi viime talvena. Siitä on jo kohta vuosi." "Viime vuonna joulun aikana?" kysyi Laagje uudestaan. "Niin, joulunaatto-yönä. Me olimme matkalla Koutokeinoon, saadaksemme lapsen kastetuksi. Silloin hyökkäsi susilauma päällemme, porot säikähtyivät niin, että Magga, joka ajoi lapsen kanssa, putosi reestä, ja lapsi oli poissa."
Iltaisin paloi siellä aina lamppu pöydällä sohvan edessä. Sen yläpuolella seinällä oli tauluja: metsoja soitimella, teiriä metsäpolulla, tyyni lahdelma, jossa kellui vesilintuja, keskimäisenä seinällä suuri kotka, joka nosti ilmaan valkoista jänistä kaatuneen hongan alta. Joulun alla on siellä kerran taidenäyttely, kaikki mitä kaupungista on saatu kokoon, häveliäiden köyhien hyväksi.
Heti joulun jälkeen oli muuan juttu, joka koski heihin sangen kipeästi, sillä se satutti arkaan kohtaan. He olivat toki liikkuneet sen verran torppariensa ja loistensa mökeissä, että olivat huomanneet siisteyden tällä Savon kulmalla olevan aivan erikoisen.
Sininen silkki-vyö viittasi luhdin akkunasta jää-hyväiset pois-menijälle. Hän ajoi ratsunsa siitä alitse, ja vyö laskeutui alas hänen olkapäilleen. Sanaa virkkamatta ajoivat Pouttulaiset kotiansa. Vuoden pisin yö. Joulun lähetessä astuskeli Matti Kurki levottomilla askeleilla juhla-salinsa permannoilla Laukon kartanossa.
Kaikki antoi armas aika, Antoi kesän, antoi talven, Antoi joulun, antoi kekrin, Antoi riistoa, eloa, Ystäviä ja iloa, Antoi pojan äitilleni; Vaan mitä minulle antoi? Ei mitäpä milloinkana.
Hänen mukanaan oli hänen sukulaisensa Heikki Närkkiläinen, ja kumpikin oli päättänyt hankkia itselleen kodin Wermlannissa, jossa Kaarle-herttua oli luvannut suomalaisille suojeluksensa. Joulun aikaan he olivat lähteneet kotipaikoiltaan Savosta mennäkseen Merenkurkun kautta jään yli Ruotsin puolelle.
Ja jos kaikki kristityt, vaikka ovatkin tuhansista asioista kiistelleet ja väitelleet, sittenkin ovat jo yhdeksättätoista vuosisataa viettäneet joulukuun 25 päivää rauhan juhlana, kuka rohkenee juurtuneen tavan hävittää ja historiallisten arvelujen takia hylätä joulun rauhantervehdykset?
Tuntui kuin olisi työtä ja puuhaa ollut niin paljon, se täytti päivät niin ihmeellisesti... Ja näinä parina kylmänä pakkaskuukautena joulun jälkeen, jolloin puhuttiin pohjaa myöten jäätyneistä vesistä, talvimyrskystä, joka puhalteli kaikista ovenrakosista ja uhkasi jäätää jäsenet ulkonaliikkujilta ja jota vastaan ei tepsinyt sudennahkaturkkikaan, ja jolloin kaikkialla valitettiin hammassärkyä ja kurkkutautia, aina vaan pyörivät hänen ajatuksensa tuon yhden ympärillä.
Mutta kun Heikki kohta sen jälkeen istui rekeen kyyditäkseen Riitan ja Marian takaisin Lohilahdelle, ja Elias itse ilman mitään seikkailuja kulki jalkaisin sillan yli, niin tuo hetkellinen epäluulo kohta haihtui hänen mielestään. Heti joulun jälkeen rupesivat Heikki ja Elias kaikin voimin taloa rakentamaan.
Jos hän olisi voinut siepata sen sieltä taskuunsa, repiä tuhansiksi kappaleiksi, tai rutistaa sen kokoon yhdeksi myssäkäksi! Mutta hän ei voinut täytyi antaa sen olla aloillaan, kaikkien silmätikkuna. Emäntä tuli hänen luokseen. Istui tuolille sohvan päähän. Täällä on ollut hyvin hiljaista nyt joulun aikana teistä se varmaan on tuntunut oudolta, te kun olette tottunut suuren kaupungin elämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät