Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
"Uskallanpa kyllä, herra X!" huudahdin minä ja olisin paikalla syleillyt häntä, joll'ei se olisi ollut epäsoveliasta. "Joka äyrin sijoitan juuri teidän luonanne, enkä kenenkään muun. Tässä on, olkaa hyvä ja ottakaa ne heti!" Hän nauroi ja vastusteli, mutta huomasin kyllä, että hän vaan tahtoi kiusoitella minua.
Häntä olisi luullut raudasta valetuksi satyyriksi, joll'ei silloin tällöin pöydän alla kolahtava puujalka ja rauskavat hampaat olisi ilmoittaneet miehessä henkeä olevan. Semmoinen oli Tuulivaaran silloinen vanha isäntä, tuo julmuudestaan ja hirveistä lauluistaan tunnettu Perttu Ollinpoika Kähkönen, jonka sanottiin jo nähneen sadannen kesänsä.
Minä en tietänyt sitä silloin, mutta nyt ymmärrän minä, että minussa on aina ollut salainen ikävöiminen jonkun korkeamman perään, minä nimitin sitä ihanteeksi, mutta mikä sitte on meidän korkein, ylevin ihanteemme, joll'ei juuri Jumala.
Mutta joll'ei kuningatar siitä leppyisi, oli everstiluutnantti vakaasti päättänyt jättää liiat ponnistukset sikseen, jälleen päästäkseen hänen suosioonsa, jolla ainoastaan niin kauvan oli ollut arvoa hänen silmissään, kuin hän oli saattanut pitää kuningatarta arvossa ihmisenä ja hallitsijana, mutta jonka onnistumisesta ei hän nyt pitänyt väliä.
Pembridge Hall oli lähimmäisessä kreivikunnassa, noin peninkulman matkan päässä, ja rautatie kulki Thornburystä oitis Pembridgeen. Tämä ei ollut pitkä matka Frank Pembridgelle. Usein kävelivät nyt Frank ja Alice, Kor ja Fede niiden metsien läpi, jotka niin hyvästi tunsin. Hääpäivä läheni lähenemistään ja kukapa valmistuksista siihen enemmän huolisi kuin Frank ja Kor, joll'ei tosin Alice ja Fede.
Todellakin minä häpeisin lausua tässä tätä rivoa, sopimatonta, ikävää sanaa suustani, joll'ei niin kauhean usein kuultaisi sanottavan "Olihan saarna niin ikävä". Tosin on useinkin syy tähän niissä, joiden mielestä on ikävää; he ovat hengellisessä suhteessa tylsiä ja pahempi vielä on, että he useinkin tahtovat jäädä siihen tilaan.
"Joll'ei rouva tänä iltana tuo lapsia tänne," sanoi hän sitte jyrkästi ja yksitoikkoisella äänellä, "niin minä huomeisaamuna varhain lähden kaupunkiin ja puhun itse heidän kanssansa ja tuon heidät pois.
Kuitenkaan niin ei kukaan muu ole, kuin ukko, syypää tähän kaikkeen muuten kunnon mies, sangen rikas, tietysti, sangen kunnia-arvoinen ihminen; mutta hän saattaisi olla kahta vertaa rikkaampi joll'ei hän antaisi talonpoika-roistojen nylkeä itseänsä". Niin, hän on varsin hyvä isäntä. Niin, nähkääs luutnantti, kaikella on määränsä. Talonpojalle tulee tehdä oikein, vaan ei hyvää.
Taivas käy pilveen, ilma on niin helteinen ja kärpäset ovat vihaiset. Joll'ei raju-ilma mene ohi, niin me olemme läpimärät, ennenkuin tulemme kotio". "No, naapuri, jos ei muuta olisi kuin se", sanoi Swart, "märän takin me kyllä saamme jälleen kuivaksi, mutta saatpa nähdä, että me saamme märän vuoden. Kyllä meidän tilamme nyt on hauska.
Vaikka tämä kävisikin päinsä Englannissa, vaikkapa se siellä olisi välttämätöntäkin, koska siellä olut ja viini on niin väkevää ja sekoitukseltaan läheistä sukua paloviinan kanssa, meillä ei saa eroittaa pois olutta, joll'ei tahdo samalla eroittaa pois juuri niitä ihmisiä, joiden hyvää tahdotaan edistää.
Päivän Sana
Muut Etsivät