Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Kauheasti kohtasi Jumalan rangaistus tätä kaupunkia ja sen temppeliä Jumalan vanhurskauden todistukseksi jälkimailmalle. Matkustavaisen täytyy siis aina pitää hyvästi mielessään, että varmasti ei tiedetä, onko mitään muuta jäljellä, kuin maa, jota Jesus kerran astui pyhillä jaloillaan, kun hän suurina juhlina oleskeli tässä kaupungissa ja veriylkänä kävi raskasta ja vaivaloista tietänsä ristille.
Minä luulen, että tämä uskonto on korkeimman olennon ilmestyttämä. Minä uskon, että Jesus Kristus on Jumalan poika ja että semmoisella sielulla, joka uskoo häneen, on oleva ijankaikkinen elämä." Cineas kuuli tämän kummastumatta, sillä hän tiesi hyvin, kuinka Julius oli vahvasti kallistunut kristittyjen puoleen tuosta muistettavasta matkasta asti, jonka hän oli tehnyt Paavalin kanssa.
Pettäjä pani pahaksi: "Olis taittu tarpeheksi Myydä kolmehen satahan Parahasen penninkihin, Pantaa vaivaisten varaksi." Jesus vastas vaimon puolest', Tunnusti tehnehen hyvästi, Vakaisesti vielä vannoi, "Kussa kaiken ilman alla Saarnataan minun sanani, Pitääpi teko tämäkin Aina muistossa oleman."
Vielä vanhuuden päivinä kuulet monen lausuvan: "nuorena ollessani minä usein ajattelin: oi, kunpa kerran saisin matkustaa Palestiinaan omin silmin katselemaan niitä paikkoja, joissa Jesus vaelsi, opetti ja teki suuret ihmeensä!"
Kulki kuoleman kujilla, Hiitten vainiot vaelsi; Paha paikka hämmästyypi Kulkiessa kaikkein Luojan, Paiskas porttinsa lujasti, Ovet lukkohon osasi, Sois ei pääsevän sisälle, Pahoin pelkäs valtaansa. Jesus astuupi lähemmä, Liki linnoa pirujen.
Ristin pystöhön panevat, Surmapatsaan paiskajavat, Johon Jesus naulitahan, Käsi kiinni kumpainenkin, Sääret sorkeat sidotut Naulan kautta katkerasti Puuhun piinalla kovalla, Veri vuotaapi viatoin, Naulan tiestä tiukkuneepi, Kutta viina viinapuusta,
Suokoon lempeä Jesus, että voisin sen kerran palkita hänen pojallensa!" Hedwig lausui hiljaa: "Kilian!" Magdalena jatkoi: "Siinä ne velat ovat, joita mielimme maksaa, me tunturien lapset!" Hän vapisi koko ruumiiltaan jalosta kärsimättömyydestä ja hänen silmänsä säihkyivät kuin sankarin silmät.
Kerjäläiset kaikellaiset, Jotka kulkee kerjuulla, Pyytäin armost' armoa Jesukselta laupeaalta, Häntä ylistelköötkin Sydämellään, suullaankin! Me olemme Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset. Auta, Jesus, uskomahan, Kulkemahan Sitä tietä tasaista, Jota itsekin maan päällä Kuljit täällä: Rakastamaan opeta Niinkuin tulee lähimmäistä, Muista näistä Enimmän vain Sinua!
Silloin hänen opetuslapsensa tulivat hänen luoksensa ja olivat vielä niin ymmärtämättömät, että kiistelivät keskenänsä, kuka heistä olisi suurempi ja parempi kuin toiset Jumalan valtakunnassa. Sen tähden he nyt tulivat ja kysyivät Jesukselta; "Mestari, sanos meille, kuka on suurin taivaan valtakunnassa!" Silloin Jesus kutsui tykönsä lapsen ja asetti sen heidän keskellensä.
Hetken päästä saapui kirkkopolkua myöten Kaurismaan Aappo paikalle. "Onko Jesus sydämessä?" kysyi Aappo Leenalle. Tämä ei vastannut mitään. "No Leena", sanoi Aappo pilkallisesti, "olenhan kuullut nyt sinunki olevan kristittynä, etkö siis uskalla tunnustaa itseäsi siksi?"
Päivän Sana
Muut Etsivät