Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
TOPIAS. Sinä klöntti, lurjus, juutas! Onko tämä viisaan käytöstä? Sinä pöllö! ESKO. Jos et olisi isäni, niin löisin sinua, vasten kuonoa minä antaisin; mutta että olet isäni, niin en suinkaan sitä tehdä tahdo. SEPETEUS. Ynseys kova! TOPIAS. Esko, minä sanon sinulle: katso, etten anna sinulle hääporsaita, jaa-a minä sanon sen. ESKO. Hääporsaita. Vihani rupeaa vähitellen kiehumaan.
Pidän sitä todellakin harvinaisena onnena että olen saanut tilaisuutta tutustua häneen ja nauttia hänen jokapäiväisestä seurastaan. Vuorela. Jaa-a, kyllähän sen arvaa. Pölkkynen. Sillä hän on vakava ja ymmärtäväinen nainen, tottunut petakooki ja voi pitää hyvää tissipliiniä. Vuorela. No kyllä. Mutta minä puolestani en tässä tahtoisi käyttää tuota sanaa »tissipliini» minä sanoisin inkvisitioni.
Jaa-a, kolmannelta luokalta poissa Tyyne Rintanen. Onko taudista ilmoitettu? Vuorela On. Hammassärky. Neiti Kortman. Viidenneltä luokalta Rosa Pollari ja Mimmi Laks. Mikä tauti? Pölkkynen. Päänkivistystä. Neiti Kortman. Kiitoksia, kyllä sen jo tiedän. Se pannaan muistiin. Ensimmäiseltä luokalta Laura Lemberg. Onko ilmoitettu? Lassinen. Sisar on mennyt kihloihin, ilmoitettiin. Neiti Kortman.
(Leveästi. Touhuten Ipun housujen kanssa.) Jaa-a!... Ihan niin... Mies menee markkinoille ainoastaan kun tietää siellä muitakin olevan!... (Housuille.) Ipun housut tässä. (Puistauttaa niitä.) Täytyy Mimmin sitäkin miestä housuissa pitää. (
Marssu virkkoi Veerulle: "olisipa se aika saantia, jos saisimme kuin Syyne, mitä mieli tekee, kun vaan toivomme itsellemme." "Jaa-a", sanoi Veeru. "Minä tulen mukaan!" Toisena aamuna menivät Marssu ja Veeru paimentamaan rusthollarin karjaa. He olivat varustaneet itsensä lämpimillä vaatteilla ja hyvillä eväillä. Lehmät ajettiin piiskan lyönnillä niitylle, joka jälleen oli kellastunut ja kuihtunut.
JUHANI. Vaiti, vaiti! sillä nyt on kysymys tokko häntä rakastat. TIMO. Jaa-a, jaa-a, sen teen, ja vahvasti, jos nimittäin hän rakastaa minua takaisin. JUHANI. Niin, niin! Astut siis tielleni myös? TIMO. En suinkaan, en suinkaan, ellet todenteolla voi mieltäs hillitä, mieltäs ja kieltäs. Kuitenkin pidän tuosta luntusta paljon ja tahdon myös parastani koettaa saada häntä vaimokseni.
JUSSI. Me lähdemme huomenna lääkäriin, ehkä hän tietää jotain neuvoa. Nyt unohdamme pois kaikki kummitukset ja puhelemme muista asioista. HANNA. Tehdään niin. Ajattelin sitä jo äsken ehdoittaa. MAIJU. Mutta eikö minun pidä jo vähitellen lähteä? Jussi, katsoppa kelloasi. JUSSI. Jaa-a! Ei tässä enää ole aikaa kovin vitkastella. Kymmenen minuttia korkeintaan. MAIJU. Voi, voi!
Ja sitten viimeiseksi ja pääasiallisesti semmoinen lihapalanen, joka sopii paahtopaistiksi, sillä se on helposti valmistettavaa ruokaa, ja siitä kaikki pitävät. ONNI. Niin, ja täti paistaakin sitä niin mainiosti. Mutta kuinka paljon? KAMREERI. No, pyydä nyt noin puoli leiviskää, totta kai se on kylliksi? ONNI. Jaa-a, en tiedä oikein KAMREERI. No, ota sitten leiviskä, ettei lopu kesken.
Kaksi lasta äidiltä yhtä aikaa ripille... Ei tuo ihme, jos silloin on juhlallista. Jaa-a, herra kanttori! Kuuluuko sitä mitä? Kun se ei aivastuttaisi. (Jaferille, voitonilolla.)
Karasjoo, tässä kukkapöydällähän sopii mainiosti. Kas niin! Jaa-a, olisipa todellakin kummallista, jos ei hänen katsantonsa vähän kirkastuisi, kun hän saa tämmöisen sievän lahjan kaunein hartiahuivi koko kaupungissa, niinkuin puotineiti, jolta sen ostin, minulle vakuutti. Mutta joku tulee! Onni. ONNI. Ah, Hilma! Mutta minä en ole häntä huomaavinanikaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät