Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
CAPULET. Miss' on hän? Näyttäkää! Voi! Hän on kylmä; Jäsenet jäykät on ja veri seisoo, Ja huulilt' elo luopunut jo aikaa. Oi, kuolo hänet raiskas, niinkuin raiskaa Kauneimman kedon kukan keväthalla. IMETT
Ja hirveästi, leppymättömästi piteli se häntä kiinni, tämä kostava maa, kunnes iltasella 26 p:nä Maaliskuuta v. 1827, käsi kädessä maan kevään kanssa, myöskin ijankaikkinen kevät tulla tuhutteli yksinäisen, uhkean sankarin luo. Loistavimman lennon jäykät siteet heltisivät, sielun vankihuone kukistui kokoon! "
Niin, siellä seisoi Crangier, ensimäisen kulissin vieressä, pää ojennettuna eteenpäin ja jäykät silmät kiinnitettyinä minuun: Oi, jospa edes voisin *ruiskuttaa* eloa noihin silmiin! Hyvä, esirippu. Hiljaa! sanoin ja luulin, että se oli Crangier. Mutta se olikin tirehtööri. En tiedä, missä olisin, sanoi hän, ja näin hikipisarain helmeilevän kuin seppeleen hänen kulmakarvoissaan.
Siin' istui jäykät virkakonehetkin, Nyt voiteit' ääress', istui moittimassa Tät' ihmiskuntaa, jok' ain' uutta, uutta Vaan toivoo, vaatii, himoaa ja tahtoo Eik' anna asiain ja ajan mennä Vaan itsestään, noin kauniist' itsestänsä, Kuin vierii virkatie tai palkka korkoo.
Harkiten ja taitavasti Ione oli valinnut juuri tuon laulun, joka loppusoinnuillaan vaikuttaa niin vakavalta; sillä jos meitä suru painaa ja olemme masentuneita, niin säröisimmältä silloin tuntuu ilonääni; se on tehoisin taika päästä raskasmielisistä ajatuksista, sillä synkät ajatukset voi ainakin lievittää, ellei niitä voi valoisiksi muuttaa; ja siten ne kadottavat kovat ja jäykät piirteensä ja niiden väri sulautuu omaan ihannekuvaansa.
Kiitän nöyrimmästi, mutta minulla on esteitä. Adolfine ... oh, sillä ei ole niin väliä. On kyllä, sinä voit kaikkea mitä vaan tahdot. Niin niin, tottumus tekee asian. Kuudenteen valssiin menen minä ja poljen lattiata neiti Attalien kanssa. Menkäämme tuonne ulos ja istukaamme vähän: täytyy olla jäykät, lepuutetut jalat, käydäkseen tuohon työhön käsiksi.
Niin, nähkääs, kaikki säädyt, kaikki luonteet, Niin hyvin liukkaat, taipuisat, kuin myöskin Vakavat, jäykät, palvelustaan tuovat Näin Timonille.
Hänen kasvojensa piirteet olivat hiukan jäykät, eivätkä ne kuitenkaan vielä koskaan, ei silloinkaan kuin hän punastuen vastaan otti Publiuksen orvokit, olleet näyttäneet niin moitteettoman ihanoilta, niin juonteiltaan säännöllisiltä ja jaloilta, niin ylhäisiltä ja niin herättäviltä. Ainakin täyden minuutin molemmat seisoivat ääneti, vaikka olivat aivan vastatusten.
Ne olivat jäykät sanat ja ne koskivat kovasti vaimoon, hänen siinä seisoessaan hädissään. Hän vastasi: »Tahdotteko suruani lievittää riistämällä kunniani? Jos pyydän lastani takaisin, niin ei teillä sentähden ole mitään oikeutta syyttää minua kavalluksesta. Jos minä tahtoisin kavaltaa teitä, mikä olisi estänyt minua tekemästä sitä jo ammoin?
Hänen kauniit kasvonsa olivat jäykät kuin rauta. Mustissa silmissä paloi viha. Se oli epätoivoinen yritys käydä kolmen hurjistuneen suden kimppuun ilman muuta apua kuin karibusarvas; mutta Kirsti ei ollut niitä naisia, jotka tieltä palaavat, kuten olemme jo nähneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät