Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Minä luulin kauan, että hän ajoi minua takaa; sentähden juoksin minä kaikin voimin, kunnes järven ranta seisotti juoksuni, ja minä melkein sorruin maahan parkuvan kuormani kanssa."
"Sinä palvelet häntä!" "En, herra", sanoi Paavo. "Minä en palvele ketään muuta, kuin Jumalaa ja kuningasta". "Oletko talon omistaja?" "Olen". "Sinä tulit rouvan hevosten kanssa, kun hän ja hänen tyttärensä pakenivat Kuruun?" "Omien hevosteni kanssa". "Vai niin! Olet siis varakas talonpoika. Missä talosi on?" "Kurussa". "Sen olen kuullut. Mutta onko se järven rannalla, vai liki Gek'in virkataloa?"
Eräänä iltana vihdoin, kun oli kauan suurella vaivalla ylöspäin astuttu, syvä laakso aukeni heidän eteensä. Sen toisella puolen, suuria kuusimetsiä, ja lumeen peitettyjä vuorten huippuja. Niiden juurella, kallioiden välissä kuohuvia puroja, jyrkkiä putouksia. Taivaanrannalla suuren järven purppuraviitta, joka välkkyi auringon viime säteissä. "Olenkohan oikein hereillä?" Troussecaille huudahti.
Koirien avulla oli melkein koko karja ajettu järven poikki, ja väki riensi nopein askelin kiertämään järveä, saavuttaakseen ja kootakseen karjan toisella puolella. Kun ihmiset olivat lähteneet seurasivat koirat myös mukana, ainoastaan Runne jäi tällä kertaa yksin odottamaan.
Agnes kuunteli, ja mitä kauemmin hän kuunteli, sitä kovemmin sykki hänen sydämensä; häntä alkoi elähyttää sama toivo kuin Vanlootakin, ja hänen haaveileva katseensa liihotteli pitkin järven pintaa, josta muuan lahti ulkoni silmän siintämättömiin näköpiiriä kohden, muodostaen metsittyneiden niemekkeiden väliin aukioimen, kiiltävän uran, johon iltaruskon kultareunaiset pilvet kuvautuivat.
Veneet, jotka olivat ajelleet sinne tänne järven pinnalla, niinkuin hajounnut vesilintuparvi, vetäytyivät nyt yhteen, asettautuen jonkunlaiseen järjestykseen, niin että ruumis-saatto saisi tilaa kulkeakseen ja ne sitten itse voisivat siihen kukin paikalleen yhtyä.
Tuhannen on vuotta meri niellyt antiloita, aartehia syönyt; vaatii vielä multa kultasoljen.» Näin sanottuaan heitti hän soljen kauas järven syvyyteen. Mutta sulho läksi suutuksissaan pois, lausuen tytölle: »Itse myöskin lähde siikasille, koska heille, kurja, köyhä annoit kallehimmat aartehesi kaikki!»
Tuossa Hyllyväiskeron liepeessä tällä pohjoisella puolella tässä äskettäin metsoja hiihdellessäni huomasin semmoista parhaan kokoista metsikköä. Siitä saa kaksi hirttä pääkkäin ja on tasainen matka tuosta järven yli vedättää. Siinä minäkin tiedän olevan sopivinta metsää ja parhaan vetomatkan päässä, kun nyt tuo järvikään ei ole vesillä, sanoi Tuomas.
Heinäkuun ilta oli peräti leppeä, ja järven rannalla näkyviltä reheviltä ja korkeilta pensasaidoilta kuului lintujen iltaviserrystä, minkä joukosta erottautui selvästi kurpan harvinainen ääni.
Siitä me sitten ajoimme järven yli toiselle rannalle yhteistä kotiamme kohti. Näetkö tuolla, tuolla se on, missä on iso pykälä metsässä taivasta vasten, vaikka ei vielä näy huoneita. Tällä järvellä me ensi kesänä yhdessä purjehdimme ... olen sitä niin kauan haaveksinut ja toivonut ... minulla on aivan uusi sievä purjevenhe... Miksi olet noin vaiti? Sano, mitä sinä nyt ajattelet...
Päivän Sana
Muut Etsivät