Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Ehkäpä siksi, että hän oli aina tuntenut itsensä niin varjottomaksi ja voimattomaksi Jannen suhteen, sekin kun oli omavarainen mies, väkevä, pelkäämätön, hyväsuinen ja ennen kaikkea: kun Janne oli päässyt kuntalaisten suhteen sellaiseen luottamusasemaan.
Vennulla on yhä hymyilynsä suusopissa, kun muutaman kanssa laskee melkein imelää leikkiä. Mitä syytä hänellä nyt on sellaiseen leikinlaskuun? ihmiset kysyvinä ajattelevat. Vennu näyttää melkein lörpöltä? Suosiotako hän tuolla tavalla etsii? Miksi hän sitä nyt etsii...? Mutta Hautalan Janne on harvasanaisempi kuin ennen, ei lörpöttele, mutta ei loukkaakaan ketään.
Mitä vielä, kun en sitä kerran himon pakosta tee, vaan ainoastaan koetellakseni itseäni. Mutta jos sattuisi joku tulemaan? Eikös mitä, tuossa tuokiossa se on tehty. Noh, olkoon menneeksi! Vilho. Janne. JANNE. Onko herra sulhainen nähnyt täällä mestarin nuuskarasiaa? VILHO. Mestarinko nuuskarasiaa? E-e-ei, en minä muista sitä nähneeni. JANNE. Kummallista! Hän sanoi jättäneensä sen tänne pöydälle.
"Ei yksikään profeeta ole minun tietääkseni," jatkoi Janne, "kuluttanut enintä aikaansa maan alla. Ei yksikään profeeta ole, mitä tahansa lieneekin saanut sisäänsä, ikänänsä saanut sisäänsä viiniä hikireikien kautta aamusta iltaan monen vuoden kuluessa.
Mikko ladosta tultuaan katsahti aurinkoon ja sanoi: Taitaapa olla paras aika ruveta karhomaan heiniä. Niin on minunkin mielestäni, virkkoi Janne ja lähti pitkin askelin kävelemään toiselle ladolle, jossa haravat olivat. Päivä oli jo päivällisen ajoissa, kun ennen aamiaista niitetty ala oli saatu karhotuksi.
Vanha emäntä lähestyi häntä ja sanoi pojan tulleen. Hän käski kutsua poikansa lähemmäksi. Kun Iivana oli tullut ukon viereen, lausui tämä: Mitäs, Janne, minä sanoin sinulle? kuka poltti kylän? Hän sen poltti, isäni, sanoi Iivana, minä tapasin hänen, kun hän oli sytyttämässä. Minun aikanani hän pisti valkean kattoon.
Sitten kun ne joutuvat takauksia maksamaan, on niin mukava keino päästä niistä, kun antaa talonsa pojalle ja rupeaa itse »leipämajuriksi». Mikko nauroi. »Vuoden kuluttua on Kuivasen Ella varmempi mies kuin Hautalan Janne.» Tarkoittaa pöytäeläkettä. »Mitä sanot?» »
"Ne saavat kyllä kiini teistä" jatkoi hän sitten kuin oli saanut mittauskeppinsä kahden tynnyrin päälle, kirjoittanut viimeisen havainnon kirjaansa ja oikaissut selkäänsä "siihen voitte luottaa! Olette siis nyt ruvenneet kauppa-toimeenne, master Yrjö?" "Niin olen tehnyt ja toivon ettei teillä ole sitä vastaan mitään, Janne?" "Ei minulla, Jumala varjelkoon siitä!
Tulkaa toki muoria syleilemään, lapset! Eikä riviäkään edeltäpäin! Milloinka läksit kotoa, mamma? ANNA. Niin, tuhat tulimmaista! en voi paremmin sanoa minä lähdin kotoa jo neljä päivää sitten ja olisin varmaan saapunut tänne jo eilen, ellei minulla olisi ollut vastuksia. JANNE. Vai vastuksia?
Helvettikö leimahtaa, Vaiko taivas aukeaa? Hurmahenget kipunoita Iskee, armaat nauttii noita. Voi sua, lemmen hurmasuu! Maako tää, vai joku muu! Taivas valoi ruskollansa Eksyneitä lapsiansa. "Maari!" Janne kuiskasee, Naisen rintaan huokuilee, Rinta kohoo tunteikasna, Janne elää autuasna. Tyynt' on huonehessa nyt, Lemp' on hieman viihtynyt, Poika huokas mutta miksi? "Viiniä, oi, kumppaniksi!"
Päivän Sana
Muut Etsivät