Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Vilkkaat huudahdukset raikuivat joka kerta, kun onni näkyi muuttuvan tahi kun teimme kauniin lyönnin, ja katsojien into nousi korkeimmallensa. Naiset olivat niin innoissaan, että he olivat kuin palavat tulet. Joka jänne, joka hermo oli heillä pingoitettuna ja me miehet olimme heidän rinnallansa, kuin tunnottomat koneet, joita ainoastaan heidän kiihkoinen tuli sai liikkeelle.
Minulle vastaa, sillä Leten vesi pahoja viel' ei vienyt muisteloitas.» Häpeä ynnä pelko yhtyneinä pakotti suuni myöntymään niin hiljaa, sit' että ymmärtää voi silmä yksin. Kuin joutsi liian viritetty laukee ja katkee kaari, jänne sen, niin että vasama voimatonna lentää maaliin, niin puhkesin tään taakan raskaan alla ma huokauksihin ja kyyneleihin ja ääni vitkastui jo väylähänsä.
Näkihän kaikesta, että olit käynyt oppia kaupungissa, ja siltavoudin rouvakin, joka on oleskellut Helsingissä ja jonka veli on kaartisti vai mikä lienee sersantti, sanoi että sinä olit sivistynyt nuoriso ja että sinulla oli avertissemangia, ja tuohan pitäisi olla jotakin fiiniä, jos oikein asian ymmärrän. JANNE. Mutta hyvä mamma ANNA. Niin, ei sinun tarvitse tuota hävetä, ei suinkaan!
PATRUUNA. Amelie, älä ole milläsikään kyllä minä heitä kaikkia käräjissä Herra vaprikööri, olkaa vakuutettu siitä, etten koskaan tämmöistä loukkausta unohda, ja mitä tuohon toiseen asiaan tulee, niin ymmärrätte kai itsestännekin, että on parasta, ettemme nyt enää siitä puhu. Hyvät naiset, hyvät herrat! JANNE. Mutta, hyvä herra patruuna Minä en voi hyvin; minä pyörryn. Ah! JANNE. Laura, rauhoitu!
Lapset olivat kovin huvitetut pienestä vieraasta ja istuivat tuntikausia hänen luonaan oppiaksensa hänen tuohenpalmikoimistansa. Myöskin vanhemmat lapset menivät tuon tuostakin häntä katsomaan, ja Janne viihtyi nähtävästi hyvin uudessa ympäristössään.
"Kuule", sanoi hän, "sinä voit todellakin pidättää meitä tässä hetkisen. Mutta et kauan. Jos väistyt, saat pitää henkesi. Jollet väisty, annan ensin nylkeä sinut elävältä ja sitten seivästää." Hän nosti tulisoihtua koettaen keksiä jotakin heikkoa kohtaa. "Takaisin", huusi Valerius. "Ammu, ystävä!" Jousen jänne helähti, ja nuoli napsahti ratsumiehen kypärään. "Odotahan", huusi tämä peräytyen.
Tieltä, joka meni pääty-ikkunan ohitse, kuului taas raskas astunta ja yskiminen. Se havautti Jannen katsomaan. Varpulan Valee siellä tuli vainiolta pitkä riihitakki yllään. Yhtäkkiä tapasi Janne itsensä ajatuksissaan matkimassa äskeistä vaimonsa lausetta: »Jumala elää vielä.» Ja samassa kun hän sen keksi, johtui mieleen ajatus: »Mitähän se siellä kamarissa mahtaa tehdä?
Kolmella heistä oli jo viides näytös siitä aiheesta alulla ja kaksi oli ennättänyt toiseen näytökseen, neljänteen kuvaelmaan. Janne Kankkunen oli vallan ymmällä. Hän koetti kumminkin urhoollisesti ylläpitää rohkeuttaan ja sanoi ymmärtävänsä että vanhemmilla oli etuoikeus.
Edelliset. Janne. Mestari! BLOM. No, mitä nyt? JANNE. Eräs herra tahtoisi antaa mittaa. Vieläkö hän on täällä, tuo etana! BLOM. Hyvä, minä tulen. Niin, seuraa sinä vaan neuvoani, Vilho! Ei Mari niin vaarallinen ole kuin luulet, ja kyllä minäkin puolestasi puhun. VILHO. Jumalan tähden, setä hyvä, ei sanaakaan Marille minun nuuskaamisestani, jos vähääkään pidätte ystävyydestäni! SEITSEM
Janne kopisti piipusta tuhkan kouraansa, heitti suuhunsa ja sanoi vähäisen odotuksen perästä: »Minä pahoin luulen, että Karin Vennulla on siitäkin asiasta varmat tiedot.» »Niin minäkin luulen!» huudahti Grönberg ja nousi kävelemään. »Se Vennu on osannut hyvin säilyttää nahkansa», lisäsi Janne, »sitä kun ei ole varkauksista minun tietääkseni edes tositeolla koskaan oikeudessa syytetty.
Päivän Sana
Muut Etsivät