United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin kauan, kuin sen voimat soi, Hän metsämailta usein toi Muassaan kotiin jäniksen Tai teiren-poikasen. Ja huiski häntää hyvillään, Ja suutaan nuoli mielissään; Kuin paisti valmiiks' saatihin, Ties' saavans' Mustikin. Mut vanhapa on Musti nyt Ja jalat sen on jäykennyt, Hämillä suutaan nuolla saa, Kuin paistit katoaa.
Sittepä ehkä sanottaisiin konnan juonilla tulleeni valituksi, joka näyttäisi vähemmän kunnialliselta. Näkymättä tahdon minä tulla valituksi. Mutta sinun avullasi yksin se voi tapahtua, ja tästä asiasta juuri tahdoin vähä tuumailla sun kanssasi Veikko." "Tunnenhan minä jäniksen polut", lausui Kela, kavalasti naurahtaen, "mutta kuitenkaan en älyä mitenkä minä tässä asiassa voisin olla avuksi."
Joistakin vakavista julkaisuista olen myöskin tavannut Juteinin erinäisiä runoja, kuten »Jäniksen walitus syksyllä» sekä eräästä pornografisesta pääsiäispilalehdestä »Huliwilin» ja »Juomalaulun». B.) JUTEINIA K
Kerran hän kauhukseen huomasi, että jäniksen jäljet äkkiä aivan mökin akkunan alla päättyivät veriseen laikkaan, jonka ympärillä oli karvoja ja luita. Joka puolella sen paikan ympärillä lumi oli kuin siivillä pois laastu ja kaksi ihmeellistä jalan jälkeä hänelle kertoi sen jutun.
Kerran pääsi hän jäniksen jälille ja ampui kahden askeleen matkalta päin mäntyyn; jänis otti niin pitkän hypyn että molemmat takajalat katkesivat, ja Eero kantoi metsästä ensi saaliinsa kotiin. Hän oli vieläkin aivan vakuutettuna siitä ettei se luoti ollut, joka jänikseltä sääret taittoi.
Peijakas! kangistuuhan miehen kintut kuin ajetun jäniksen, enkäpä tiedä koska matkani päässä olen, ellen pääse jonkun maanmoukan reteliin. Mutta meneepä tähän haarikkaan viimeinen äyrini, ja sitten on puhdas hyvä. Mutta hätää ei vielä, ei yhtään; aika neuvoja antaa. Mitä narriahan lienevät nuo kaksi tuossa pöydän ääressä?
"Niin onkin, herra everstiluutnantti! Etenkin Hänen Majesteetillensa tuottanee metsästys suurta huvitusta, hän kun on niin taitava ampuja, jotta kovinta ravia ratsastaissaan aivan helposti ampuu jäniksen juoksussa. Sitä en minä ainakaan pystyisi tekemään!"
Ja räätälillä olikin vähän aihetta iloonsa, sillä jo samana syksynä kuultiin Hulan joskus jäniksen jälillä uikuttavan, ja hänet oli tavattu muiden koirain toverina oravaakin haukkumasta. Kylän puheina kerrottiin räätälille, että se oli muka kirkolla käydessään pappilan kanojakin häätyytellyt ja että oman kylän takamailta oli löydetty lampaanvuonan raato, johon Hulaa epäiltiin syylliseksi.
Käy, hyvä veli, minunkin talossani... Sinä niin harvoin meillä käyt, vaikka me ollaan yhden pitäjän miehiä... Vaan hyvästi nyt! Minnekä sinulla on semmoinen kiire ... istu nyt ja polttele! Ei, ei, kyllä minä polttaisin ... kiitoksia paljon ... mutta en minä nyt tällä kertaa ... minun pitää joutua sen vallesmannin luo... Eihän tuo nyt niin jäniksen selässä liene...
Lassi katseli kummin silmin ainoan poikansa riemupuhkeita ja supisi itselleen: "saapa nähdä jos ei tuo onnistu paremmin kun jäniksen pyyntö". Sanoi kuitenkin: "Kuule Risto, varoita vaan, ettet saa rukkasia Annalta". "Minäkö saisin rukkaset, ohhoo! Rukkasia en pelkää, vaikk' oisi kuninkaan tyttö. Hei, Tuovilaan rengiksi ja sitte isännäksi isoon Tuovilaan, kas se passaa!