Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
niin rannallaan nyt vasten virtaa liikkui hän eteenpäin; ja minä askeleeni sovitin askeltensa pienten mukaan. Ei luku niiden vielä ollut sata, kun rannat kaartui yhdenmukaisesti, niin että itää kohden nyt ma kuljin. Eik' oltu paljon vielä tietä käyty, kun Nainen kokonaan mua kohden kääntyi ja virkkoi: »Veli, kuuntele ja katso!»
Daily-News lehden kirjeenvaihtaja kuvaa näitä hirmuja seuraavasti: "Kymmenen penikulmaa suurinta hävitystä", aloittaa hän, "kymmenen pitkää penikulmaa täynnä tuhansien perheitten tavaroita, kymmenen surullista peninkulmaa lakkaamatointa, aavemaista, ilettävää kaikenmoisen kuoleman näköä senlainen on tie Filippopolista Hermanliin. Tämä tie on jo useita viikkoja ollut murhekuvausten näyttelypaikkana, joiden kauhistavaa luonnetta ja ääretöntä suuruutta tuskin voi käsittää, jollei sitä itse ole ollut näkemässä. Tänne oli kokoontuneet kaikista kylistä Venäläisten lähestyessä pakenevat Turkkilais-perheet. Pakolaiset koko maan-osasta Plevnasta Filippopoliin saakka, pyrkivät jo viikkoja ja kuukausiakin sitten päästä pelastuksen valkamaan, Konstantinopoliin. Plevnan piirityksen jälkeen ja jo ennenkin alkoivat asukkaat Venäläisten uhkaamista kaupungeista muuttaa etelään ja satoja matkueita kokoontui Maritza joen laaksoon, sillä pakolaistulva kääntyi tietysti Konstantinopolia kohden. Nyt vasta voimme osaksi käsittää näiden ihmisten kärsimyksiä ja niiden mahomedilaisten asukkaiden paljoutta, jotka peloissaan pakenivat Venäläisten edeltä. Ensimmäinen asia, minkä näimme, kun 23 p. Tammikuuta lähdimme kauniin Filippopolin kallioisilta kukkuloilta itää kohden, oli joukko kuolleita Turkkilaisia sotamiehiä, jotka makasivat tiellä ja joita ylikulkevan tykistön pyörät olivat runnelleet ja hevoisten kaviot lokaan polkeneet. Muutamia virstoja edempänä oli Turkkilaisten ja Bulgarilaisten ruumiita lumessa; kuolleet hevoset ja eläimet sulkivat tietä joka askeleella; kuta kauemmaksi tulimme kaupungista, sitä suuremmaksi tuli niiden luku. Joka haaralla nuotio-valkeiden jälkiä lumessa; niin kulki tiemme, ratsastaissamme ensimmäisenä päivänä 70 virstaa, eläinten raatojen, särkyneitten kärryjen, ryysykasojen ja ihmisruumiitten välitse. Tie oli suuren tappelukentän kaltainen; Bulgarilaisilla ja Turkkilaisilla oli yhtä paljon kuolleita. Useissa miesten ruumiissa näkyi väkivallan jälkiä ja kauheita haavoja. Suurin osa vaimoista ja lapsista oli sitä vastoin nähtävästi paleltuneet; sillä he makasivat ikään kuin lumeen nukkuneina, hengenelävyys oli vielä heidän kasvoillansa ja punertava iho käsissä ja jaloissa ei ollut vielä vaalennut. Aivan näiden vieressä makasi useita vanhoja ukkoja jäykkänä maassa, mutta kuolemassakin vielä arvokkaina; heidän valkoiset partansa olivat verellä tahratut ja voimattomat kädet olivat vaipuneet rinnalle. Ojain mudasta pisti laihoja käsiä ja jalkoja esiin; lasten kasvoja kurkisteli viattomina ja rauhallisina lumen alta; heidän muodossaan oli tuskin tuskan merkkiäkään.
Auringonlaskun jälkeen amiraali jatkoi edelleen kulkuaan itää kohti.
Kuinka pitkä ja vaivaloinen eikö sivistyksen taistelu barbarilaisuutta vastaan ole? Se on jatkuva luominen taitteinensa, vuosisatoinensa, jota tarvitaan muodostamaan muutamaa tuumaa ruokamultaa, jossa jalommat kasvit voipi itää.
Minä kiitän häntä vihdoinkin siitä, että hän on antanut uuden, voimakkaan suvun kasvaa; kaikesta siitä hyvästä, herttaisesta, puhtaasta, jonka hän on antanut itää kansassa; minä kiitän häntä kaikesta kaikesta. Vanhus vaikeni, mutta hän nosti kätensä korkeuteen ja näkyi vaipuneen syvään, innokkaasen rukoukseen.
Ehkä silloin tuo vanha maa tarvitsee minua, ehkä minä voin hyödyttää sitä maata, joka on Lännen etuvartiana Itää vastaan, sivistyksen barbarilaisuutta vastaan.
"Mutta tuo viisas teeskentelijä osaa muitakin sotatemppuja. "Hän on tehnyt sopimuksen kaukaisten persialaisten, perivihollisesi Kosroen kanssa keskinäisestä avustuksesta sinua vastaan käytävässä sodassa. "Me itse näimme persialaiset lähettiläät, jotka lähtivät hänen leiristään itää kohti ratsastamaan." Makedonialaisten päällikkö puhui: "Roomalaisten hallitsija!
Mutta huomenna on uusi päivä, kesän kirkas juhlapäivä; silloin sinä käännät hohtavan pääsi kohti kirkkauden porttia, päin ääretöntä itää; valoa ja elämää kaipaavan pääsi käännät sinä aurinkoa kohden. Eikä petä sinua elämä, ei turhaan tarvitse sinun ikävöidä, sillä huomenna saat imeä taivaan kirkasta elämää. Silloin koko olentosi loistaa kirkkauden puvussa. Mutta minä?! Kuinka on minun laitani?
"Mutta mitäpä se minuun koskee" lisäsi hän ja teki itsensä yhtä viattoman näköiseksi kuin kananvarkaista tuleva kettu "sanasta sana itää, ja Trimmon isäntä pystyy kyllä minunkin avuttani siitä ottamaan selkoa, kuinka asiat asuvat".
Peltojensa pientareita Aatu asteleepi, taittaa tähkän toisinaan ja tarkkaan katseleepi. Mutta mailla korkeuden henki kiivas kiitää, tähtitarhat taivahan ja linnunradat liitää. »Kummahan on kuitenkin tää luomakunta Luojan», miettii ukko mielessään, »kun käsittäisi ruojan! Ymmärrän ma yhtä toista: että siemen itää, siemenestä maalle kasvun kaiken nousta pitää.
Päivän Sana
Muut Etsivät