Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Niin äiti ajatteli, mutta ei hän koskaan tahtonut ajatella loppuun sitä ajatusta, ja hän lohdutti itseään sillä, että ehkä hän on kuitenkin väärässä ja ehkä se on turha pelko. Jos vain ei olisi niin hyvin tiennyt itse. Mutta sitten ajatteli äiti, että ehkä olisi parasta puhua isälle. Vaikka suuresti hän epäili, olisiko siitäkään apua. Ei isä semmoisia tavallisesti ymmärtänyt.
Kun Gunhild tulisi hänen luokseen yksinään ja turvattomana ja kertoisi hänelle kaikki, silloin hän ottaisi hänet, vaikka menettäisikin talot ja tavarat. Se ajatus antoi hänelle jälleen uskallusta. Isälle täytyi hänen sanoa kaikki saadakseen herra Jörgenin erilleen. Sitten lähtisi hän Nesetiin. Bård ottaisi hänet luokseen.
Hän pulppuaa hymyä kuin pieni, mutta ehtymätön lähde vettä.» Sitä pulppusi niin runsaasti, että Lauran aivan kuin helpotuksekseen täytyi tuon tuostakin käydä vuodattamassa hymyä isälle ja äidille.
Tunnet suhteen, joka kauan aikaa on tehnyt minut kovin levottomaksi. Ei käynyt päinsä antaa sen enää kestää. Louisen, Jacobin ja Petrean itsensä tähden täytyi hänen paeta, tahi olisivat kaikki joutuneet onnettomuuteen. Petrea käsitti sen itse, ja kun Jacobi ilmoitti meille kohta saapuvansa, niin hän avasi sydämmensä isälle ja äidille.
"Sano, Sven", kuiskasi hän, "miksi et äsken vastannut isälle?" "Sanoinhan, että olin ollut tottelematon", vastasi poika hämmästyneenä ja hieroi silmiään. "Niin, mutta miksi et kertonut, ett'et ollut tottelematon uhkamielisyydestä, vaan siksi, että puolustit pientä sairasta poikaa suuria poikia vastaan, jotka olivat piilottaneet hänen kalossinsa?"
Kun Mikko oli parinkymmenen wuoden ijässä, rupesi kirkkoherra puhelemaan pojalle sekä isälle kummia. Hän, näet, esitteli heille, että Mikon pitäisi muka mennä johonkin oppilaitokseen ja ottaa siellä tutkinto, päästäksensä siten johonkin kannattawaan wirkaan.
Mutta kun Mai näki Eugenin, rauhoittui hän. heti. Hän ojensi kätensä Eugenia kohti ja huusi. "Isä isä!" "Mitä nyt, rakas, armas lapseni?" kuiskasi Eugen ja sulki värisevän tytön syliinsä, "sano isälle, mikä sinun on pelkäätkö jotain voitko pahoin, sano, lapseni?" "Missä Julia on?" kuiskasi Mai, katsellen pelokkaasti ympärilleen. "Tahdotko, että hän tulee luoksesi?"
Se sormi suussa kainosti nojasi päänsä isän kylkeen ja hiljalleen keinutteli isän keinutuolia. Eikä kuitenkaan rohjennut sanoa mitään. Niin isä kääntyi Mantiin ja ystävällisesti kysyi: »Mitä se Manti tahtoisi sanoa isälle?» »Tuota sitä, että milloinka sitä mennään Tannilaan asumaan?» virkkoi Manti kainosti. »Pitäisikö sinne mennä?» »Pitäisi», jatkoi Manti ja pyöritteli sormea suussaan.
Niin, epähuomio, sanoi Liina; mutta, lisäsi hän innossansa, mutta te olette nähneet hänen kuolevan... Ah, Berndtsson, olkaa minun veljeni, minun ystäväni, minun kaikki, minun koko elämäni tuki ... olkaa minulle isänä, äitinä, veljenä ... kaikkena, kaikkena! ja antakaa minun asua tuolla alaalla: puhukaa isälleni, puhukaa. Berndtsson lupasi, häntä rauhoittaaksensa, puhua isälle.
Jukke oli kuiskailevinaan niin hiljaa, ettei Antti yli kartanon kuulisi, vaan ne kuuluikin selvään ja tunkeutuivat Anttiin syvempään anteeksi antamisen rajoja. Antti pysyi nyt monta päivää ahneesti kirjoituspöytänsä luona, Manti tuoda kipsutteli aina ruokaa isälle ja korjasi syötyä tähteet.
Päivän Sana
Muut Etsivät